keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Mitä tapahtui, kun mies päätti heittää salaatin loput roskikseen.


Reilun yhdentoista vuoden, yhden pojan, aika monen makaronilaatikkomaanantain, Lontoossa kihlautumisen, kahden eri kodin ja yhden yhteisen asuntolainan jälkeen sunnuntaiaamun ensimmäisen riidan tässä taloudessa sai aikaiseksi se, kun mies aikoi heittää bioskaan perjantailta jääkaappiin jääneen salaatin loput.

Siinä missä miehen lapsuudenkodissa ostetaan samaan aikaan jääkaappiin viittä erilaista leikkelemakkaraa hyvin tietoisina siitä, että osa niistä menee vuorenvarmasti roskiin, käytetään minun lapsuudenkodissani joulukinkun jämät pizzan päällä, sulassa sovussa joulujuustojen jämien kanssa, ja lopuista rippeistä keitetään vielä hernekeitto. Ja kyllä, tausta vaikuttaa: näen helposti punaista miehen heittäessä surutta roskiin edellisenä päivänä vanhaksi menneen jogurtin siinä missä mies ohittaisi saman asian pelkällä olankohautuksella enkä ensimmäiseksi ostaisi kahden aikuisen talouteen samaan aikaan sekä Oltermannia että Turunmaata. Voi siis arvata, että meidän kolmehenkisen perheemme tapa ruokajätteen vähentämiseen on yritetty löytää noiden kahden todellisen ääripään välillä tasapainoillen ja välillä siinä onnistuen.

Silti tuntuu hurjalta ajatella, että jos suomalaiset kotitaloudet heittävät syötäväksi hankittua ruokaa roskiin vuodessa keskimäärin 24 kg henkilöä kohden, tarkoittaa se meidän perheen kohdalla 72 kiloa.

Siis 72 kiloa vuodessa.

Ruuan roskaan heittäminen on alkanut tuntua erityisen turhauttavalta nyt, kun perheen kolmevuotias nirsoilija kuitenkin tuottaa omalta osaltaan biojätettä varsin kiitettävällä tahdilla ja täysin syömäkelpoista ruokaa menee hukkaan ilman hutiostojakin. Niinpä jos ennen lasta joskus kohottelin kulmiani äideille, jotka ravintoloissa söivät oman annoksensa päälle vielä lapsensa jäähtyneet jämät, olet itse nykyään samanlainen.

Mitä meillä sitten menee roskiin? Kolmevuotiaan ruoka-annosten lisäksi bioskaan tulee heitettyä näin talvisin ihan liikaa kasviksia kuten nuivettuneita salaatinloppuja, yrttejä tai ylikypsiä hedelmiä, pastaa, jota keitettiin ruualle liikaa sekä usein myös juustojen loppuja. Siksi olen lanseerannut termin jämäsalaatti, jossa hyödynnän jääkaappiin unohtuneita kasviksia, pestoa, iltaruuan jäänyttä pastaa sekä kaapista löytyneitä pähkinöitä ja siemeniä seuraavan päivän työpaikkalounaana. Yllättävän hyvää, täytyy myöntää.

Ja siitä bioskaan menossa olleesta salaatistakin tuli lopulta ihan hyvä lounas, kun sekaan repi vähän tuoreita salaatinlehtiä ja parmesaaniraastetta (molemmat nämäkin jääkaapin jämiä).


Miten paljon muilla heitetään ruokaa pois 
ja tunteeko kukaan muu siitä huonoa omaatuntoa?

4 kommenttia:

  1. Meillä menee välillä ruokaa roskiin. Esimerkiksi joskus ostetaan useamman päivän ruoat, mutta yllättävien kiireiden takia ei ehditäkään juurikaan kokkailemaan, joten juuri joku salaatti nahistuu kaappiin. Toisaalta kiire on myös syy, miksi ruokaa ei mene roskiin (!), kun joskus kiireisenä ei ehdi kauppaan, vaan lappaa kaapista ihan mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa suuhun, jolloin kaikki kovat ruisleivät, kyseenalaiset porkkanat tai kaapin perälle unohdetut puurohiutaleet kelpaavat :D

    Ruoan heittäminen pois ärsyttää aika paljon ja pyritäänkin tietysti siihen, ettei sellaista kävisi. Ympäristöä mietin, mutta myös rahaa, joka samalla lentää roskiin. Kyllä sydäntä kerrankin kirveli tosi pahasti, kun jouduin kaatamaan mädäntyneen ja KALLIIN mantelimaidon roskiin. Olin avannut vahingossa molemmat kaapin mantelimaidot tajuamattani sitä, ja oletin toisen olevan edelleen avaamaton ja toisen avattu, joten käytin avatun ja liian myöhään tajusin toisenkin olevan auki...

    Lapsen nirsoilusta tuli mieleen, että kun olin töissä päiväkodissa, niin siellä oli muutamia lapsia, jotka eivät välttämättä syöneet mitään lautaseltaan. Kun tarpeeksi kauan kitattiin niitä ruokia suoraan roskiin, niin lopulta tehtiin niin, että laitettiin vaikka perunamuusia lusikallinen ensin ja jos se meni alas, niin sitten lisää. Aika hyvin sai minimoitua ruoan roskiin menemisen. Ja yksi tapa oli se, että kaikkea oli lautasella haarukallinen ja kun oli kaikkea maistanut, sai ottaa sitä lisää mistä tykkäsi jne. Konstit ovat monet, mutta kotioloissa tietty eri asia ja haasteena päikkärissäkin oli se, että ne lapset saatiin aina syömään edes jotain. Joskus kun mikään ei mennyt alas :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, että ruuan poisheittäminen tulee kyllä tosi kalliiksi! Itseä harmitti esimerkiksi kaapin perälle unohtunut pinjansiemenpussi, nekään kun ei mitään kaikkein halvimpia ole.

      Meilläkin on päiväkodissa käytössä tuo, että ruokaa annetaan pieniä annoksi kerralla - ja sitten iltapäivällä saan kuulla pojan syöneen aina neljä annosta ruokaa. Nirsoilu siis alkaa vasta kotona allekirjoittaneen kokeilevassa keittiössä... Pitäisikin kyllä kokeilla samaa annostelumetodia myös täällä!

      Poista
  2. Luulisin että meillä menee keskimääräistä vähemmän ruokaa roskiin. Otetaan aina yks leipä kerrallaan syötäväksi, samasta ruoasta syödään kahtena päivänä, eilen keitetyt pastat kelpaa seuraavanakin päivänä, herkkuja ei roskiin asti pääse ikinä jne. Niin, ja jos suursyömäri Minealta jotain jää niin Pablo hoitaa sen puolen, jotain hyötyä siitäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään ei mene kyllä leipää roskiin, kun sulatetaan aina pakkasesta sen verran, mitä kulloinkin syödään. Kätevää, sillä itse syön leipää keskimäärin yhden siivun päivässä. Ehkä meidänkin ongelmaan ratkaisu olisi nimenomaan se koira - sitä varten vaan tarvitsisi jo muutaman neliön lisää ;).

      Poista