torstai 26. maaliskuuta 2015

Seitsemän asiaa minusta.



Ruut haastoi minut vastaamaan seitsemään kysymykseen. Jo useampi viikko sitten, itse asiassa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni.


Millainen olet? Juuri sinä, persoonana?

Tätä pitäisi varmaan kysyä joltain muulta - ja toisaalta eri ihmiset näkevät minut varmasti aika eri tavoilla. Ennen kaikkea olen  kaikkimullenytheti-tyypin tunneihminen, joka innostuu sekunnissa ja saatuaan idean makuuhuoneremonttiin on jo puolen tunnin kuluttua maalaamassa seiniä. Olen tehokas, energinen, empaattinen, ystävällinen, sanavalmis ja sosiaalinen, mutta toisaalta myös todella melankolinen, herkkä, epävarma itsestäni ja syvällinen. Näistä jälkimmäisen puolen näytän vain niille kaikista läheisimmille ystävilleni, joihin todella luotan.


Mitä olet saanut/ tavoittanut bloggauksen myötä?

Alunperin aloitin bloggauksen, koska kaiken vaipanvaihdon ja vauvamuskarien välissä halusin myös epätoivoisesti pitää kiinni siitä aikuisten maailmasta, johon ennen äitiyslomalle jäämistäni kuuluin, ja jakaa ajatuksiani minulle itselleni rakkaista asioista kuten kirjoista. Bloggauksen avulla olen saanut käsitellä mielessä pyöriviä juttuja, saanut roppakaupalla vertaistukea, inspiroitunut ja saanut uusia tuttuja.

Mikä on syvin pelkosi?

Läheisten menettäminen.


Mikä bloggauksessa on sinulle haastavinta?

Raja sen välillä, mistä voi kirjoittaa ja mistä ei. Välillä tuntuu myös vaikealta kirjoittaa yhtään mistään ja julkaista vaikka postausta uudesta sisustuksesta, jos mielessä pyörii jotain ihan muuta. En halua jakaa netissä liian henkilökohtaisia juttuja tai suuria suruja ja ihan jo työni takia en esimerkiksi olisi voinut kuvitellakaan osallistuvani A Beautiful Body -haasteeseen. 


Millainen ystävä olet?

Tätäkin pitäisi kysyä joltain muulta! Toivon kuitenkin olevani luotettava ja läsnä oleva ystävä, joka seurassa voi olla oma itsensä ja jonka kanssa on hyvä olla. Sellainen, jolle voi laittaa viestin keskellä yötä, kun maailma potkii päähän tai kun on saanut ihan erityisen hyvän kirjan luettua loppuun, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut ja jonka kanssa ollaan takuulla ystäviä vielä vuosienkin päästä, vaikkei joka viikko pystytäkään näkemään.


Kuvaa kotiasi kolmella sanalla.

Pieni, kodikas, meidän näköinen.


Millainen on unelmiesi aamu/ herätys?

Jo se olisi aika mahtavaa, ettei kukaan herättäisi ennen seitsemää (tai ettei herätyskello soisi kello 5:50). Toki unelmien aamuun kuuluisi myös kesä, kiireettömyys, aurinko ja aamiainen sänkyyn.

2 kommenttia:

  1. Kivoja vastauksia ja just sinulta kuulostaa! :) Herätyksien suhteen sitä on varmaan vaikea kuvitella, että joskus tulee vielä aamuja kun poika R kääntää kylkeä ja äiti on ollut hereillä jo monta tuntia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itse asiassa välillä olen tosiaan herännyt viikonloppuisinkin reilusti ennen poikaa ja lueskellut rauhassa kirjaa ennen auringonousua, mutta se on johtunut vain ja ainoastaan siitä, että aikaisten arkiaamujen sekoittama sisäinen kello on herättänyt lauantainakin viideltä :O.

      Näitä kyllä piti miettiäkin hetki, joten hyvä, jos tuntuivat osuvan kohdilleen!

      Poista