keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

#äläostamitään-kuukausi ja mitä siitä opin.



 #äläostamitään-kuukausi ja mitä siitä opin

Olisi houkuttelevaa sanoa, että kuukauden ostolakko meni helposti. Sillä menihän se, periaatteessa: maaliskuussa meidän kynnyksen yli kannettiin ainoastaan kolmevuotiaan uusi päiväpeitto, joka sekin oli tilattu jo reippaasti helmikuun puolella. Se sijaan yhtään uutta vaatetta, kirjaa, lelua tai edes aikakauslehteä ei meille ilmestynyt ja kuun lopussa möin vielä meille tarpeettomia tavaroita Kirpparilla vajaan kolmensadan euron edestä.

Toki minullakin oli heikot hetkeni.

Yhtenä lauantaiaamuna päähän pälkähtää ajatus linssikeitosta, mutta siihen tarvittaisiin sauvasekoitinta, jota taas en - keittiönkaappien jo nyt ratkeillessa liitoksistaan - ole meille suostunut aiemmin ostamaan. Käyn jo selailemassa Sokoksen nettisivuja, mutta sauvasekoitin jää hankkimatta. Syömme siis täytettyjä paprikoita.

Myös farkkutakkikuume valtaa mielen. Kevätaurinko paistaa ja tekisi mieli hankkia samanlainen takki kuin silloin joskus lukioaikoina. Kiitos operaatio kirpputorin myös kaapeissa olisi taas tilaa, ja vaatehuoneen tyhjät henkarit näyttävät jopa vähän yksinäisiltä. Selailen taas nettikauppoja. Farkkutakki jää kuitenkin edelleen Hennesin sivuille.

Sitten keittiön kattolamppukin menee rikki ja poika R repii välikausihaalarinsa aidan reunaan. Onneksi kaapista löytyy neula ja lankaa (ei tosin auta ensimmäiseen ongelmaan).

(Sen verran repsahdan, että sanelen siskolleni IKEA-ostoslistaan meille uudet verhot makuuhuoneeseen sekä pari tyynyä. Minähän en niitä osta ja tavaratkin saan vasta huhtikuun puolella.)

Kuukauden ostolakon huomaa kieltämättä pankkitililtä: palkasta jää reilusti säästöön, kun rahaa kuluu pakollisten asumis-, ruoka-, päivähoito- ja puhelinlaskujen lisäksi ainoastaan pari kertaa ulkona syömiseen. Huomaan myös jotain muuta: minä, jos joku, olen todellinen TUNNESHOPPAILIJA.

Vaikkei rahaa kuukaudessa kulukaan kovin suurta summaa, vaikuttaa ostopäätöksiin aina senpäiväinen fiilis. Ankean työpäivän jälkeen automarketista tarttuisi helposti mukaan se ihana persikantuoksuinen vartalovoide tai kosteuttava naamio, ihan vaan illan piristykseksi. Ja perjantaiksi pitäisi saada aikakauslehti, onhan taas yksi viikko tehty pitkiä päiviä. Kokeiden korjausurakan jälkeen päädyn taas kerran etsimään sitä täydellistä farkkutakkia. Ja sinä yhtenä erityisen synkkänä päivänä tekisi mieliä vähintään uusia koko makuuhuoneen sisutus nytniinkuinheti.

Kun maaliskuussa ostoskoriin ei ole voinut heittää uutta kosmetiikkaa tai lehteä, on sinne päätynyt ehkä tavallista useammin suklaata.


Jos olisi helppoa sanoa, että kuukauden ostolakko meni kevyesti, voisi toisaalta yhtä hyvin sanoa myös, etten lopulta oppinut kuukaudessa yhtään mitään: heti huhtikuun ensimmäisenä päivänä klikkasin nimittäin ostoskoriin pitkään himoitsemani pellavalakanat. Kuukauden ostoslakon ansiosta hankintoja on tullut kuitenkin pohdittua paljon tarkemmin, ja esimerkiksi helmikuussa aloittamaani makuuhuoneremonttia on kerrankin suunniteltu ajan kanssa sen sijaan, että olisin idean saatuani rynnännyt ostamaan sen ensimmäisenä mieleen tulleen lampun. Ja kas, kaikkea ei olekaan pakko saada heti - kuukauden harkinnan jälkeen tulee kummasti tehtyä parempia ostoksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti