maanantai 27. huhtikuuta 2015

Poni tuli taloon.


Lapsen kasvamisen näkee ehkä konkreettisimmin lyhyiksi jäävistä housunlahkeista ja paidanhihoista sekä siitä, että viime syksynä sopivana kaappiin laitettu välikausihaalari onkin keväällä kaapista otettaessa kummasti kutistunut. Nyt keväällä ostoslista oli meillä vähän tavallista pidempi. Jokakeväisen pojan vaatevaraston uusimisen lisäksi tänä vuonna hankintalistalla oli nimittäin myös uusi polkupyörä: viime vuonna ostettu potkupyörä kun alkoi olla auttamatta liian pieni.

Ponin sijaan poika R:n ensimmäisen oikean polkupyörän piti kuitenkin olla Jopo. Yhtä jo kävimme kaupassa koeajamassakin, mutta malliltaan se tuntui meille tuumakokoonsa nähden ihan liian isolta. Toki isoa oli myös hinta, joka tuntui erityisen suolaiselta etenkin, kun tulevan Berliinin-kesäkuun takia tämän kesän pyöräilyt jäävät oletettavasti aika vähälle.

Onneksi on kuitenkin nettikirppikset. Sattumalta nimittäin bongasin Facebookin kirpputorilta pyörän, jota ystäväni oli kysellyt pojalleen, mutta joka osoittautui heille liian pieneksi. Meidän nelivuotiaalle se oli kuitenkin juuri sopiva. Seuraavana päivänä tästä uudenveroinen Poni midi apupyörineen ja työntötankoineen kotiutui meille kahdeksalla kympillä.

No, hermohan siinä meni.

Nimittäin yhdeltä melkein nelivuotiaalta, joka olisi halunnut osata ajaa uudella pyörällä heti ihan täydellisesti ja ensimmäisen kerran kaaduttuaan oli sitä mieltä, että jatkossa "isi ajaa, ja hän istuu kyydissä".

Alun perin päädyttiin hankkimaan poika R:n ensipyöräksi potkupyörä nimenomaan siitä syystä, että potkupyöräilyn pitäisi parantaa lapsen tasapainoa ja koordinaatiokykyä ja helpottaa siten myös varsinaisen pyöräilyn oppimista. Siksipä mietimmekin nyt, ovatko apupyörät ja työntötanko vaan askel taaksepäin ja pitäisikö potkupyörästä kuitenkin siirtyä suoraan tavalliseen polkupyörään.


Miten muilla tavalliseen polkupyörään siirtyminen on onnistunut parhaiten?

6 kommenttia:

  1. Vanhempieni mukaan kun minä opettelin ajamaan pyörää, niin se meni jotenkin näin: ostettiin pyörä, laitettiin apupyörät, en osannut ajaa apupyörien kanssa, vaan potkin niitä ja kiroilin (3 veenä), apupyörät pois ja muutaman kaatumisen jälkeen ajelin kuulemma sujuvasti :D

    Se vaatii hermoja tai muutaman kipakan potkun ja kirosanan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä minun luistelun opettelu meni aikoinaan niin, että kaaduin heti ja huusin sen jälkeen jäällä maaten, etten "ENÄÄ LUISTELE IKINÄ!". Lopulta äiti kantoi minut jäältä pois - ja enkä muuten hetkeen enää luistellutkaan...!

      Poika on valitettavasti perinyt äitinsä temperamentin mitä tulee kärsivällisyyteen uusia asioita opeteltaessa, joten peukut siis pystyssä ;).

      Poista
  2. Heippa! Meillä poika siirtyi juurikin potkupyörästä polkupyörään ilman appareita, ja oppiminen sujui yllättävän nopeasti. (Sisarella oli apupyörät, ja hänellä tasapainon löytäminen ilman apupyöriä oli haasteellista.) Tosin meillä ensimmäinen pyörä oli sisaren vanha 12-tuumainen, jolla harjoittelu sujui mukavammin. Kun polkeminen ja ohjaaminen oli opittu, hankittiin oikeamman kokoinen 16-tuumainen pyörä. Kyllä siinä kärsivällisyyttä silti tarvitaan, ja ehkä kertomuksia siitä, kuinka hankalaa itselle, veljelle, kummille jne. oppiminen olikaan... Mutta onpa kyllä hieno pyörä teillä! Ja ihana blogi sinulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, you really made my (lousy) day!

      Mietinkin, että apupyörillä aloittaminen on varmasti jonkinlainen askel taaksepäin ja parempi kokeilla aluksi vaikka työntankoa. Tasapainottelun kannalta tuon ptkupyöräilyuran kuitenkin kai pitäisi auttaa jonkin verran - tai näin ainakin olen ymmärtänyt :)!

      Poista
  3. Mäkin kuvittelin, että potkupyöräilyn jälkeen ei tarvis laittaa apupyöriä, mut eihän siitä tullu mitään :D. Niin piti ne sit laittaa ja polki niil kolme kertaa, kunnes tajus homman. Neiti E:llä ei aikoinaan sujunu tää homma yhtään näin helposti, joten potkupyörällä varmasti on suuri vaikutus asiaan ;)
    taNja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me lähdettiin nyt kuitenkin liikkeelle ilman apupyöriä ja toisella ajokerralla lähti polkeminen sujumaan. Tosin tasapainon suhteen meno on edelleen aika holtitonta, joten saa nähdä, missä vaiheessa saadaan tuo työntöaisakin pois...!

      Poista