keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Postikorttihaaste.


Maaliskuun viimeinen viikko oli tavallista raskaampi, ja yhtenä iltana vuodatin sydäntäni puhelimen välityksellä Vantaalla asuvalle siskolle. Kahden päivän päästä minua odotti työpäivän jälkeen eteisen matolla kortti, jossa toivotettiin Jaxuhaleja. Nauratti. Ja toki itkettikin, ihan pikkuisen.

Sillä tottahan se on: perinteiset postikortit, ne joiden eteen on nähty vaivaa, ne jotka on valittu ajatuksella ja lähetetty tarpeeseen, ovat ihan niitä kaikista parhaita. Ja siltikin niitä tulee nykyään lähetettyä ihan liian vähän, vaikka vielä reilut viisitoista vuotta sitten työllistin postilaitosta harva se päivä; oli paksuja hartaasti koristeltuja Helposti-kuoria täynnä swappia (hei, muistaako kukaan muu?), pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri Suomen sekä tietenkin suurimpien salaisuuksien jakamiseen tarkoitetut kirjevihkot, joita kiikutettiin parhaiden kavereiden kanssa vuorotellen, huolimatta siitä, että kuitenkin nähtiin koulussa ihan päivittäin. Nykyään toki lähetän edelleen ison pinkan joulukortteja, yritän muistaa edes läheisimpien ystävieni syntymäpäiväkortit ja piristän myös silloin tällöin postilla ystävää, jonka tiedän juuri sillä hetkellä nukkuvan rikkonaisia öitä itkevän vauvan takia ja olevan kortin tai suklaalevyn tarpeessa. Silti usein on helpompi naputella puhelinta tai läppäriä kuin tarttua kynään - puhumattakaan siitä, että kotoa löytyisi tyhjä postikortti tai kukkarosta postimerkki. Vaikka kauempana asuvien ystävien elämässä pysyykin nykyään paremmin kärryillä kuin etanapostiaikoina, ei pelkkä lomakuvasta tykkääminen tai hauskan statuksen kommentointi ole ikinä sama kuin varta vasten tietylle henkilölle osoitettu kortti tai kirje.

Siitä se ajatus sitten lähti: minäkin tartuin Curiouser & Curiouser -blogin Nooran Postikorttihaasteeseen. Tällä viikolla siis lähetän ainakin yhden postikortin, ihan sen perinteisen, ja piristän toivottavasti yhden itselle tärkeän ihmisen päivää samalla tavalla kuin siskoni minun päivääni muutama viikko sitten. Eteisen matolta löytyneen postikortin jälkeen olo oli nimittäin heti ainakin hiukan kevyempi.

2 kommenttia:

  1. <3. No nyt! Tähän mäkin aion osallistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mahtavaa <3. Jyväskylästä lähtee tällä viikolla siis ainakin kaksi korttia! (Ja meidän pitää palata tarkemmin asiaan kahvittelun merkeissä!)

      Poista