lauantai 30. toukokuuta 2015

Hakuna Matata.



Kulunut kevät on ollut aika raskas monestakin syystä. Yksi niistä on se, että taas kerran joudun vaihtamaan työpaikkaa. Siinä missä kollegat toukokuussa laskivat päiviä kesälomaan ja toisaalta suunnittelevat samalla tulevaa lukukautta ja uusia projekteja, tein minä omaa irtautumistyötäni: hyvästelin mahtavat oppilaat ja rakkaat työkaverit, laitoin takaisin rullalle Lontoosta tuomani kartan ja kuvat Ruotsin kuningasperheestä, mapitin paperit ja päivitin oman luokkani tilanteen tulevalle luokanvalvojalle. Erityisen raskaan prosessista teki se, että olin kolme vuotta oikeasti viihtynyt juuri tuolla, juuri tuossa työssä ja juuri noiden ihmisten kanssa. Kun tänään istuin bussissa Sannin Hakuna Matataa kuunnellen (ja toki myös Gyllene Tiderin Sommartideriä, olenhan ruotsinmaikka), tuntui uskomattomalta, että oikeasti kuljin tuota työmatkaa nyt viimeisen kerran.

Pätkätyön tekemisestä kirjoitin tammikuussa täällä. Siis miten oikeasti pidän siitä, mitä teen, ja yläkoulun ruotsinmaikkana - niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin - olen unelmatyössäni. Mutta miten raskasta on, että joka vuosi työrupeama loppuu ihan konkreettisestikin Suvivirteen. Miten uupunut olen jokakeväiseen työnhakuun, kun kuitenkin tiedän olevani yhtä pätevä, innostunut ja motivoiva opettaja kuin kaikki virassa olevat ystäväni.


Sitten viime viikolla sain töitä. Toki taas ensi syksystä seuraavaan Suvivirteen, mutta kuitenkin koko lukuvuodeksi. Toki taas uudessa koulussa, mutta minulle mieluisassa sellaisessa ja mielenkiintoisten kirjojen ja ihmisten parissa. Kaupungin kahdesta auki olleesta paikasta minä sain sen toisen.

Silti jostain syystä huomasin, etten juuri hehkuttanut asiaa kenellekään, tuskin edes mainitsin - Facebookiin en olisi kuvitellutkaan päivittäväni. En myöskään aikonut kirjoittaa työpaikastani mitään blogiin. En, vaikka työn saaminen oli minulle kuukausia kestäneen stressin jälkeen ihan käsittämätön helpotus, josta soitin heti miehelle intoa hihkuen. Jostain syystä seitsemän opetusalavuoden jälkeen tuntui jotenkin nololta iloita julkisesti paikasta, joka oli kuitenkin "vain vuodeksi" eikä vieläkään "se virka". Kaikista viimeiseksi halusin iloita siitä somessa, joka on täynnä pelkästään aurinkoisia päiviä, unelmien raksaprojekteja, vauvantuoksuisia söpistelykuvia ja niitä keväisiä "tuntuupa jotenkin viralliselta...." -päivityksiä. Siitäkin huolimatta, että kaupungin kahdesta auki olleesta paikasta minä sain sen toisen.


Perjantai-iltana Wilmaan oli kuitenkin tullut viesti yhdeltä äidiltä. Hyvän kesän toivotusten lisäksi äiti kirjoitti, kuinka "ruotsi on ollut mieluisa aine opiskella mahtavan opettajan johdolla". Viime päivinä käytyyn Mitä opelle lahjaksi? -keskusteluun voisikin hyvin kommentoida, että juuri tuo. Ei se ehkä palkallista kesälomaa korvaa, mutta kertoo kuitenkin, että olen kuin olenkin oikealla alalla, jolla kannattaa kärvistellä pätkätöistä huolimatta.


Ja hei: ensi vuonna tankkaamme taas teinien kanssa sivulauseen sanajärjestystä. Aika mahtavaa sekin.

6 kommenttia:

  1. Voi, minäkin muistan tuon tunteen niiltä keväiltä, kun vakituista paikkaa ei vielä ollut. Muut suunnitteli tulevaa syksyä, minä mietin, milloin saan työttömyyskorvauksen. Taisi tulla elokuussa... Mutta hienoa, että sait töitä ensi talveksi! Aivan varmasti sinäkin vielä virallistut. Nauti lomasta ja tulevasta matkasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olisipa kyllä aika kivaa vaihtelua, jos kesäloman lähestyminen ei joskus enää tarkoittaisikaan kauheaa stressiä ja tärkeiden ihmisten hyvästelemistä. Mutta lomasta nautitaan kyllä, vaikkei se nyt varsinaisesti "loman" statuksella minulla menekään!

      Poista
  2. Laura olet varmasti mahtava ruotsinmaikka! Onnea uudesta työstä, muutos on aina hyvästä ja matka kohti vakituista virkaa. :) Hei ruotsiin liittyen, jaksaisitko tehtä pienen tiivistelmän aina postauksen loppuun? Se olisi mahtavaa! Nimim. oma ruotsi kaipaa aina petraamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja toivottavasti! Ja kyllähän tuo tiedossa oleva työpaikka kovasti taas vähentää stressaamisen määrää kesällä... Joskus mietinkin muuten tiivistelmää, tosin englanniksi, mutta päädyin siihen, ettei sillä varmasti juuri lukijoita olisi. Mutta vaihtelun vuoksi voisi kyllä joskus kokeilla!

      Poista