lauantai 2. toukokuuta 2015

Mary Higgins Clark: I've got you under my skin

"'I loathed her,' she said. 'Especially after I read that note. She was mean. Make that cruel. There wasn't a decent bone in her body, and when I looked down on her dead face, I had to force myself not to spit on it.'"


Mary Higgins Clark: I've got you under my skin (Katse menneisyydestä, 2014)
Simon & Schuster, 303 sivua.


Minun ja Mary Higgins Clarken suhde on lukioaikaisen alkuhuuman jälkeen muuttunut, no, vähän vaikeaksi. Olen kyllä ahminut Higgins Clarken jokaisen dekkarin kannesta kanteen, monen niistä jopa useampaan kertaan, mutta vuosien kuluessa rakkaus higginsclarkeihin on laskenut samaa tahtia kirjojen tason kanssa. Uusimmat kirjat ovat olleet jopa naisille suunnatuiksi perusdekkareiksi aika heppoisia, jopa siinä määrin, että vuosittain ilmestyvään uutukaiseen suhtautuu aina pienellä varauksella. Kuten nytkin: Higgins Clarken uutuus I've got you under my skin ehti odotella yöpöytäni luettavien-pinossa viikkotolkulla ennen, kun sain aikaiseksi tarttua kirjaan - ihan vaan koska niin kovasti haluaisin aina tykätä uusimmasta Mary Higgins Clarkesta, mutta harvoin lopulta tykkään.

Tällä kertaa se oli kuitenkin taas rakkautta ensi sivulta, ihan kuin vanhoina hyvin aikoina.

"As her curly black hair became straight and sleek around her face, she thought, This is my chance to convince everyone that I wasn't the one who killed that rotten slut."

Kun Claire ja tämän kolme parasta ystävää valmistuvat lukiosta, järjestää Clairen äiti Betsy Powell koko nelikolle valmistujaisgaalan, jollaista ei ennen ole nähty: satoja vieraita, pulloittain samppanjaa, kaviaaria ja koko Salem Ridgen seurapiirien kerma. Sensaatiomaisen juhlasta tekee kuitenkin seuraava aamu, jona Betsy Powell löytyy sängystään tukehdutettuna.

Kahdenkymmenen vuoden kuluttua kaikki neljä tyttöä palaavat takaisin kartanoon ottaakseen osaa Under Suspicion -nimiseen tosi-tv-ohjelmaan - ja selvittääkseen, kuka valmistujaisyönä talossa olleista lopulta murhasi Betsy Powellin. Jokaisen huolellisesti kiillotettu ulkokuori ja taidolla puettu hymy kätkee kuitenkin alleen syvää katkeruutta, vihaa, kateutta ja syyn tappaa.

Samalla, kun ratkaisemattomien rikosten ympärille rakentuva tv-sarja alkaa päästä liian lähelle totuutta, kiristyy verkko ohjelman tuottajan Laurie Moranin ympärillä myös toisesta suunnasta: Powellien kartanoa katselee koko ajan myös silmäpari, jonka omistaja aikoinaan surmasi kylmäverisesti Laurien miehen - ja on nyt tullut tappamaan loput jäljelle jääneestä perheestä.

"Before I kill you, she added silently. And then wondered again what else she hadn't remembered about the night Betsy Powell was suffocated."

Muihin tuoreempiin higginsclarkeihin verrattuna I've got you under my skin on harvinaisen taidokkaasti rakennettu dekkari, jossa jokainen luku loppuu ihanan ärsyttävästi cliffhangeriin ja juoni koukuttaa mukaansa heti alussa. Tässäkin kirjassaan Higgins Clark luottaa perinteiseen arvoitusdekkari-malliin ja tällä kerralla onnistuu sen kanssa erityisen hyvin: vielä ihan viimeisiin lukuihin asti oli epäselvää, kuka Betsy Powellin lopulta murhasi.

Uusimmat Mary Higgins Clarken kirjoista olen lukenut suosiolla alkuperäiskielellä englanniksi. Tällöin kirjan pääsee lukemaan yleensä melko tuoreeltaan - ja lisäksi kepeä dekkarikieli toimii paremmin, kun sitä ei tarvitse kääntää suomeksi. I've got you under my skinin tosin pääsee jo lukemaan myös suomeksi nimellä Katse menneisyydestä.


Yksi pyyntö kuitenkin, rakas Mary Higgins Clarke: kirjoita edes yksi kirja, jossa kirjan päähenkilö, tyrmäävän kaunis, todella fiksu ja urallaan menestynyt kolmekymppinen sinkkunainen ei rikoksen selvittämisen ohessa löydäkään Sitä Oikeaa.

2 kommenttia:

  1. Kerran eksyin Mary Higgins Clarkia lukemaan - ja se taisi jäädä myös viimeiseksi. Ei valitettavasti uponnut meikäläiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjojen taso kyllä vaihtelee melkoisesti, joten en ihmettele. Mutta jos toisaalta etsii kevyttä arvoitusdekkaria, jota voi lukea vähän iltaisin ennen nukkumaanmenoa tai päivisin rannalla, niin yleensä kyllä saa, mitä tilaa.

      Poista