tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kristina Ohlsson: Varjelijat

"'Olen työskennellyt poliisina yli puolet elämästäni. Tämä tapaus lyö ehdottomasti karmeudessaan kaikki muut. Se on yhtä painajaista, täynnä infernaalista pahuutta. Tarina, jolla ei voi olla onnellista loppua.'"


Kristina Ohlsson: Varjelijat (Änglavakter, 2011)
WSOY, 498 sivua.


Komisario Alex Rechtin erikoisryhmä saa taas töitä, kun kaksi vuotta sitten kadonneen opiskelijatytön Rebecca Trollen ruumis löytyy tukholmalaisesta metsästä paloiteltuna. Kun ruumiin löytöpaikkaa aletaan tutkia tarkemmin, selviää, ettei Rebecca suinkaan ole maassa yksin: opiskelijatytön ruumiin kätkeneen jätesäkin alta kun löytyy myös toinen ruumis, joka on ollut maassa lähes kolmekymmentä vuotta. Sattumasta ei voi olla kyse.

Rebecca Trollen katoamisen tutkimukset aloitetaan uudestaan, ja mukaan tiimiin liittyy myös äitiyslomalta palaava kriminologi Fredrika Bergman. Pian Fredrika alkaa epäillä, että Rebeccan katoamiseen liittyy jollain tavalla kirjallisuuden kandidaatin tutkielma, jota Rebecca teki ennen katoamistaan, sekä tutkimuksen kohteena ollut kiistelty lastenkirjailija Thea Aldrin, joka tuomittiin 60-luvulla elinkautiseen miehensä murhasta eikä ei ole puhunut mitään kolmenkymmeneen vuoteen.

"Fredrika tuijotti ensin alas lattiaan ja sen jälkeen ulos ikkunasta. 
Viimeinen sana Rebecca Trollen muistiinpanoissa kaikui hänen päässään.
Snuff."

Varjelijat on Kristina Ohlssonin kolmas kirja ja Fredrika Bergman -sarjan kolmas osa Nukketalon ja Tuhatkaunojen jälkeen. Samalla se on tähän mennessäni ehdottomasti paras lukemani Ohlsson. Toisin kuin Nukketalossa tarina on nyt aidosti pelottava olematta kuitenkaan sadistinen ja Tuhatkaunoista poiketen juoni pysyy nyt entistä tiiviimpänä.

Kuten aiemmissakin dekkareissaan Ohlsson yhdistää tarinassaan taidokkaasti menneen ja nykyhetken: nuoren opiskelijatytön kuolemaan liittyy vuosikymmeniä sitten toiminut salamyhkäinen elokuvakerho Varjelijat. Myös kerronnassa liikutaan tällä kertaa kahdessa ajassa, kun lukijalle väläytellään otteita sisäisestä tutkinnasta, jossa Fredrikaa, Alexia ja Pederiä kovistellaan tutkimusten etenemisestä. Välähdykset tulevasta katastrofista lisäävät tarinan koukkua entisestään.

Enpä vähään aikaan olekaan lukenut viittäsataa sivua muutamassa päivässä.

2 kommenttia: