torstai 18. kesäkuuta 2015

Liane Moriarty: Hyvä aviomies

"Olin typerä teini-ikäinen poika. Hän kertoi tapailevansa jotakuta toista ja nauroi sitten minulle. Olen pahoillani, mutta muuta syytä minulla ei ole. Tiedän, ettei se ole mikään syy. Rakastin häntä, ja hän nauroi minulle."



Liane Moriarty: Hyvä aviomies (The Husband's Secret, 2013)
WSOY, 444 sivua.


Eräänä päivänä Tupperware-konsulentti, vanhempaintoimikunnan voimanainen sekä kolmen tyttären aktiivinen, osallistuva ja oikeassa suhteessa hellä ja ankara (no, täydellinen) äiti Cecilia Fitzpatrick löytää ullakolta itselleen osoitetun haalistuneen kirjeen, jonka päälle hänen miehensä on kirjoittanut "avattava vasta kuoltuani". Mitä salattavaa voi olla miehellä, joka on viimeiset kuusitoista vuotta ollut Cecilian peruskallio?

Tietysti Cecilia lopulta avaa kirjeen, kuinkas muuten, ja samassa kaikki huolella rakennettu on peruuttamattomasti rikki. Samalla tulee muuttumaan myös kahden muun naisen elämä: Tessin, joka on juuri saanut kuulla oman täydellisen mutta tylsän aviomiehensä rakastuneen toiseen, ja Rachelin, joka ei tyttärensä murhan jälkeen ole osannut enää päästää ketään lähelleen.

"Virginia hymyili herttaisesti ja nosti taas kookos-sitruunapiirakan viipaletta sormenpäillään. "Mutta ei kai minun tarvitse sanoa sitä sinulle. Sinähän olet äiti. Teet lastesi vuoksi mitä tahansa, ihan niin kuin minä teen mitä tahansa omieni vuoksi.""


Hyvä aviomies on niitä kirjoja, jotka olin vähällä jättää kesken sen maagisen kolmenkymmenen sivun kohdalla. Runsas henkilömäärä iski silmille heti ensimmäisessä luvussa ja se yhdistettynä polveilevaan kieleen ja kertojan näkökulman vaihteluun teki tarinasta vaikean saada kiinni. Onneksi en sitten kuitenkaan jättänyt: kirjan puolivälissä tarina imaisi mukaansa ihan kunnolla.


Australialaisen Liane Moriartyn neljäs romaani kertoo salaisuuksista, sovituksesta ja kaiken alleen tukahduttavasta syyllisyydestä. Lisäksi se kertoo siitä, miten meidän näennäisesti erilliset elämämme ovat niin toisiinsa kietoutuneet, että valinnoillamme, niillä kaikista pienimmilläkin, vaikutamme aina muidenkin tulevaisuuteen. Näennäisesti hömpän ulkokuoren alla pohditaan myös, kuka on hyvä ihminen ja miten paljon yksi virhe siihen lopulta vaikuttaa.


Silti Hyvä aviomies on melankolisesta pohjavireestään huolimatta ehkä vähän liikaa höttöä, asteen liian paljon chic litiä sekä ehdottomasti liikaa Tupperwarea, jotta itse hehkuttaisin sitä enemmän kuin kolmentähdenkirjan verran. Jos kesässä lukee vain yhden kirjan, kannattaa nimittäin valita jotain muuta. Sen sijaan välipalana muutaman vähän painavamman kirjan välissä Hyvä aviomies ajaa kyllä asiansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti