perjantai 17. heinäkuuta 2015

Tartu kädestä käteen, laula sielusta sieluun. Kasta varpaat kylmään veteen, hyppää täysillä joutsenlauluun.



Vaikka kuinka olen kaupunki-ihminen henkeen ja vereen, on maaseudun rauhassa kuitenkin joku mystinen taikansa. Voi olla jotenkin enemmän minä, ilman mitään turhaa ja ylimääräistä. Hengittää syvempää, unohtaa kiireen, velvollisuudet ja stressin. 

Lisäksi on jotenkin erityisen rentouttavaa, että päivät menevät aina saman, tutun ja turvallisen, kaavan mukaan. Herätään seitsemältä, hörpätään kahvit, vedetään kumpparit jalkaan ja suunnataan navettaan. Ruokitaan lehmät ja ulkoillaan. Syödään brunssia siinä puoli yhdeltätoista, juodaan vielä toinen kuppi kahvia. Kannetaan polttopuita, ongitaan, ajellaan traktorilla, luetaan vanhoja aikakauslehtiä, otetaan ehkä päiväunet ja leikitään miehen kahdeksankymmentäluvun legoilla, panssariautoilla ja he-maneilla. Ulkoillaan vielä lisää. Illalla grillataan yhdessä, ruokitaan taas lehmät ja kanat ja lämmitetään puusauna. Syödään iltapalaa ja luetaan kirjoja. Haaveillaan siitä, että istuttaisiin vielä hetki pihakeinussa, mutta mennään kuitenkin ajoissa nukkumaan, koska seuraavana aamuna herätään taas seitsemältä.

Viime päivinä en siis juuri ole blogin parissa ollut. On tuntunut paljon tärkeämmältä selailla läpi kaikki toissavuoden Gloriat, kaivella matoja kalareissua varten ja ihan vaan olla. Ja tärkeämpäähän se onkin.

4 kommenttia:

  1. Ruokitaan lehmät.. se on jo maalla oloa se! :) Mukavia ja rentoja päiviä sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan kyllä aika etuoikeutettuja, että meillä on tällainen paikka. Kiitos, rentoudutaan!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No niinpä: ilman kaupungin hälinää, somea jne....

      Poista