perjantai 7. elokuuta 2015

Kolmen kirjan haaste.


Katri haastoi minut viikko sitten kertomaan, mitkä kolme bloggaamaani kirjaa haluaisin lukea uudelleen. Ja voin sanoa, että pian neljän vuoden bloggausurakan jälkeen valinta ei ollut helppo! Sen lisäksi, että olen viime vuosina lukenut kasan mahtavia, minulle uusia kirjoja, olen myös kirjoitellut lempikirjoistani, siis niistä, jotka jo muutenkin voisin lukea kerta toisensa jälkeen. Lopulta päädyin kuitenkin näihin kolmeen. Näistä jokaista voisin helposti suositella ystävälle, joka pyytää minulta lukuvinkkejä, mutta jostain syystä mainitsen siitäkin huolimatta usein jonkin muun kirjan. 



Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 
(1. Rakkaus, 2. Sairaus, 3. Kuolema)

Yksi toissavuoden parhaita lukukokemuksiani oli ehdottomasti Jonas Gardellin Tårka aldrig tårar utan handskar -trilogia. Luin trilogian aikoinani vähän väärässä järjestyksessä ja alkuperäiskielellä - ihan vaan siitä syystä, että sillä tavoin sain sarjan luettua melko tuoreeltaan. Tällä kertaa trilogia olisi kiva lukea oikeassa järjestyksessä ja vaihteeksi suomeksi.
       Jonas Gardellin yhdeksänsataasivuisesta eepoksesta ei oikeastaan voi sanoa mitään ilman, että kirjaa jollain tapaa aliarvioi. Älä koskaan kuivaa kyyneleitä paljain käsin on kuitenkin sekä yksi rumimmista paloista modernia lähihistoriaamme että yksi kaunis rakkaustarina, joka kieltäytyi kuolemasta - ja lopulta voitti.



Tove Jansson: Kesäkirja

Olen joskus kuullut, että monelle Tove Janssonin Kesäkirja on jokavuotinen juttu: kirja, joka kaivetaan hyllystä aina kesäisin ja jonka haikeankauniiseen tunnelmaan tekee mieli palata aina silloin, kun laineet lyövät laituriin ja kesäisessä yössä alkaa olla jo hivenen syksyn tuntua. En yhtään ihmettele, miksi. Kesäkirja on näennäisen kepeä kirja erilaisesta ystävyydestä, saaristosta, vanhuudesta ja surusta, mutta pienien tarinoidensa väliin se kätkee no, kaiken, ja jokainen luku tekisi mieli lukea heti uudelleen, jotta jokainen sävy varmasti aukenisi. Lukekaa itse, niin tiedätte.



Myöhempien aikojen pyhien kohdalla ei missään nimessä voi puhua rakkaudesta ensi silmäyksellä, sillä ensimmäisellä lukukerralla kirja vaikutti tylsältä ja jäi lopulta kesken. Mutta sitten tartuin kirjaan jonkin ajan kuluttua uudelleen - ja ahmaisin sen melkein yhdeltä istumalta. Kirjan teemat syyllisyys, häpeä ja ahdistus tekevät tekstistä välillä vähän raskaan lukea, mutta silti Itkosella on taito tuoda kirjaan toivoa. Sillä suurin niistä on siltikin rakkaus.



Haaste oli tarkoitus lähettää eteenpäin kolmelle bloggaajalle, mutta minä päädyin vain yhteen - tosin sellaiseen, joka vastaa helposti kolmea bloggaajaa. Penjami, jokohan olisi aika herättää blogi uudelleen eloon?



Minkä kirjan sinä haluaisit lukea uudelleen?

2 kommenttia:

  1. Gardellin ja Janssonin minäkin lukisin uudelleen. Tai toivon mukaan luenkin. <3

    Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä ei vakuuttanut samoin, mutta oli ihan hyvä. Kiva, että vastasit tähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, onpa hauskaa, että kaksi näistä voisi olla sinunkin listallasi :)! Ja Juha Itkoseen ihastuin itsekin vasta toisella lukukerralla - jostain syystä se ei ensimmäisellä kerralla innostanut ollenkaan.

      Kiitos haasteesta, näihin on aina kiva vastata!

      Poista