maanantai 16. marraskuuta 2015

Kun on ammatiltaan yläkoulun ope...


Viime viikolla naureskelin Kolmistaan-blogin postaukselle aiheesta "Kun on maalta...". Teksti jäi mieleen, ja töihin kävellessäni oma versioni syntyi ihan itsestään. Ja ei, nyt en kerro, millaista on kasvaa pikkukaupungissa, jossa kaikki tuntevat toisensa, vaikka siitäkin keksisi helposti yhtä ja toista. Sen sijaan tällaista on olla töissä yläkoulussa:


KUN ON AMMATILTAAN YLÄKOULUN OPE...

  • Ei ikinä tee töitä kahdeksasta neljään. Yhtenä päivänä lopettaa kahdeltatoista ja suuntaa kahville ystävän kanssa, toisena päivänä korjaa kokeita puoleen yöhön.
  • Saa harva se päivä lukea avautumista pitkistä lomistaan ja lyhyistä työpäivistään Keskisuomalaisen Lyhyistä.
  • Tuntee käsittämätöntä huonoa omaatuntoa, kun koko tiistai-ilta on mennyt ystävän kanssa teellä ja illalla vielä katsellaan miehen kanssa tv:tä. Olisiko kuitenkin pitänyt tarkistaa Wilma tai tehdä vielä uusi moniste huomiselle kaksoistunnille?
  • Näkee kesän ensimmäiset koulu-unet aina juhannuksen jälkeisenä maanantaina.

  • Saa viikonloppuna keskustassa käytyään kuulla maanantaina selvityksen liikkeistään: "Olit ope kaupungilla lauantaina jonkun miehen kanssa ja kävitte ainakin yhdessä lastenvaateliikkeessä ja Hennesillä."
  • Osaa jo valmistautua hihittelyyn, kun lähdetään opiskelemaan englannin perfektiä ja kirjan onnettomana esimerkkinä on kysymyslause Has she played basketball?
  • On jo tottunut selittelemään alansa palkkausta ja loma-aikoja niin tutuille kuin tuntemattomillekin.
  • Kyynelehtii aina kuullessaan Suvivirren.
  • Liikuttuu myös, kun luokallinen neljätoistavuotiaita katselee tyytyväisenä Solsidania.

  • On kuullut Antti Tuiskun Sata salamaa tänä syksynä jo aika monesti.
  • Ei hätkähdä, vaikka kesken alustuksen relatiivipronomineista joku viittaa ja kysyy, monelta Ahjon grilli tänään aukeaa. Osaa ehkä myös vastata.
  • Kirjoittelee kyllä uuden käännöslausemonisteen kymmenessä minuutissa, mutta käyttää sen jälkeen vielä vartin etsiessään ja asetellessaan paperille sopivaa kuvaa Peppi Pitkätossusta.
  • Saa aina välitöntä ja rehellistä palautetta oli kyseessä sitten kielioppimonisteen kuva ("Ope, miks tän ukon korvat on näin suuret?), oma raskausvatsasi ("Luulin ensin, että se oli vaan kaljamaha!") tai neuleesi, jossa on koristevetoketju takana ("Ope, sun paita on väärin päin!")
  • On oikeasti fiiliksissä ruotsin supiinista ja siitä, että saa kirjoittaa koko taulun täyteen verbin taivutuksia.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No teinit kyllä ainakin useimmiten onkin <3.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No sanos muuta! (Vähän tosin nauratti tänään töissä, kun keskustelimme ruotsin kirjan kuvituksesta ja siitä, miksi "ton miehen käsi ei näy ton lasin läpi, vaikka siinä ei edes ole maitoa"...)

      Poista