tiistai 15. joulukuuta 2015

Asioita, joita kaipaan ajalta ennen raskautta.


Asioita, joita kaipaan ajalta ennen raskautta:


Sushi
Jo muutenkin krooninen sushinhimo tuntuu vain pahentuneen nyt, kun herkku on neuvolan kiellettyjen ruokien listalla. Vaikka oikeasti olenkin sitä mieltä, että monet neuvolan kielloista ovat pitkälti hätävarjelun liioittelua, en ole juuri käytännössä uskaltanut muutamaa kasvismakia lukuunottamatta lähteä kapinoimaan saamaani kieltolistaa vastaan, sillä mitäsittenjos. Silti tuntuu jonkinasteiselta kohtalon ivalta, että juuri nyt Jyväskylään on avattu tänne pitkään kaipaamani Hanko Sushi.


Pitkät kävelylenkit sekä hölkkääminen ystävän kanssa
...sekä pelkästään se, että saatoin nousta portaat työpäivän aikana useamman kerran ilman, että piti pysähtyä haukkaamaan happea tai irvistelemään supistuksille.


Tietty yksityisyys
On päiviä, joina on kiva saada kommentteja söpöstä mahasta, ja sitten on niitä päiviä, joina jo muutenkin tunnen itseni valtavaksi ja saan tosissani kiristellä hampaitani vastatessani "Siis vasta MAALISKUUSSA? Etkö siis synnytäkään ennen joulua?" -kommentteihin.


Se, että vaatteita aamulla kaapista valitessa oli oikeasti jotain, mistä valita
Vaikka tällä kertaa päätin, että panostan mukaviin ja nätteihin äitiysvaatteisiin, olen lopulta ajautunut samaan tilanteeseen kuin esikoista odottaessani: koska en kerta kaikkiaan löydä kaupoista minun raskausvatsalleni, vartalotyypilleni ja kukkarolleni istuvia, nuorekkaita äitiysvaatteita, olen jälleen päätynyt käyttämään päivästä toiseen sitä samaa tavallista, pidempää toppia yhdistettynä jakkuun tai neuletakkiin. Jo useamman kuukauden samalla tavalla pukeutuneena kaipaan todella farkkupaitaani, tekonahkahousujani sekä vanhaa talvitakkiani, jonka nähdessään nelivuotias ei ikinä kommentoinut, että "äiti, miksi sulla on isin takki päällä?".


Tunne siitä, että olen jotenkin enemmän minä
eli se, että mihinkään ei kolottanut, mikään ei kivistänyt ja sain kengät jalkaani tuosta vain ja ihan itse tai etten hormonihuuruissani liikuttunut kyyneliin Kauniita ja rohkeita katsoessani, masentunut totaalisesti viikkokausiksi empatiakyvyttömän neuvolalääkärin tahdittomista kommenteista tai raivostunut silmittömästi siitä, että mies toikin kauppareissulta vääränlaisia punajuuria.


Punaviini ja leipäjuusto -yhdistelmä
No words needed.


(Ja ei, tähän loppuun en laita, että onhan tämä silti maailman ihmeellisintä aikaa, koska kaikki sen jo tietävät muutenkin.)

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Muistan tuon olotilan kyllä ja olen NIIN onnellinen että lapset on jo "tehty". Vauvat on ihania ja vauva-aika ikimuistettavaa, mutta raskausaika on vain tympeätä odottamista. Siinä ymmärtää miksi verbi odottaa on valjastettu tähän käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Mutta vaikka yksittäiset päivät on pitkälti nimenomaan tätä odottamista, niin juuri havahduin siihen, että enää reilut 10 viikkoa jäljellä - ja meillä on hankinnat ja valmistautumiset ihan vaiheessa!

      Poista
  2. Niin totta. En minäkään ollut hehkeimmilläni raskausaikana, sitä aikaa en todellakaan kaipaa enkä toivo siihen tilanteeseen enää joutuvani. Toki olen kiitollinen että sain sen kokea, mutta se odotus. No words needed.
    Noitten kieltolistojen kohdalla pätee varmaan se että kaikki mikä on kiellettyä on tuplasti houkuttelevampaa. Muistan miten itse join aina cokiksen punaviinilasista, kun muilla oli lasissa sitä itseään, vaikken punkusta erityisemmin pikäkään. Leipäjuustonkin kanssa juon aina valkkaria, (jos siis en kahvia...) oletko kokeillut? Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä kyllä, miten kaikki muut raskaana olevat näyttävät suorastaan hehkuvilta näteissä äitiysvaatteissaan ja raskausmasuissaan ja itse taas tunnen oloni ihan kaikeksi muuksi...

      Ja joo, limpparia on tullut juotua viinilasista täälläkin ;)! Tosin Cokiskin taitaa olla sillä kuuluisalla neuvolan kieltolistalla, mutta siitä en ole ajatellut luopua.

      Poista