tiistai 1. joulukuuta 2015

#lukuhaaste ja marraskuun luetut.



Marraskuun luetut:
Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa (320 sivua, joista 50 viimeistä luettu marraskuussa)
Tove Jansson: Taikatalvi (131 sivua)
Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi (382 sivua)
Paula Hawkins: Nainen junassa (382 sivua)
Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut (143 sivua, joista ehdimme lukea 109)
sekä 21 ensimmäistä sivua Michael Cunninghamin Lumikuningatarta



Kuten viimekin vuonna, myös tänä vuonna marraskuu oli yhtä kuin Lukuhaaste. Kolmekymmentä sivua kaunokirjallisuutta, joka päivä, koko kuukauden ajan. Siis kolmekymmentä sivua, niin niinä viikonloppupäivinä, kun voin parannella flunssaani kirjan kanssa poikien rakennellessa legoilla, kuin niinä tiistaipäivinäkin, joina olisi töitä, pedagoginen iltapäivä sekä illaksi vielä yksi koenippu korjattavana. Kuukaudessa yhteensä 900 sivua kaunokirjallisuutta.

Realismi iskee kasvoille heti haasteen neljäntenä päivänä: kahden tunnin yöunien sekä työpäivän jälkeen nukahdan sohvalle kesken Sillan, ennen kuin olen edes ehtinyt kaivaa esille muuta kuin iltasatukirjan. Flunssa lapsiperheessä ja lukuhaaste tuntuvat sinä päivänä sopivan yhteen harvinaisen huonosti.

Toisaalta lukuaikaa tuntuu löytyvän välillä vähän yllättäenkin. Kun yhtenä lauantaiaamuna heräänkin jostain syystä itsekseni viiden jälkeen, kerään mukaani peiton ja tyynyt ja linnoittaudun sohvalle kirjan kanssa nauttimaan hiljaisesta kodista. Kun muut heräävät, on päivän lukuhaaste jo suoritettu.

Suurin osa päivistä on kuitenkin jotain siltä ja väliltä: kirjaan tartun kyllä joka ilta, ensin yhteiseen iltasatukirjaan ja myöhemmin siihen omaani, mutta kolmeakymmentä sivua en joka päivä saa luettua. Joskus olen liian väsynyt, joskus käytän oman aikani mieluummin tv:n ääressä ja joskus ilta yksinkertaisesti menee päivältä jääneitä rästitöitä tehdessä. Joka päivä lukemiselle kuitenkin olisi aikaa, joten sitä en tekosyynä voi käyttää; päivittäin räplään kuitenkin puhelintani ja roikun päämäärättömästi somessa vähintään sen ajan, jonka kolmeenkymmeneen sivuun tarvitsisin.

Silti kuukauden lopussa luettu sivumäärä on 1075. Kuten viimekin vuonna, otin haasteen ennen kaikkea tavoitteena ottaa omaa aikaa ja rauhoittua illalla edes sen hetken ilman yhtään teknistä laitetta, pälpättävää nelivuotiasta tai miljoonaa muistettavaa asiaa. Joka ilta tässä myös onnistuin. En ehkä aina kolmenkymmenen sivun verran, mutta vaikka se haasteen tarkoitus olikin, niin ei tarvitsekaan. Tärkeintä on, että joka päivä minulla on edes muutaman sivun verran sellaista aikaa, jona kukaan ei tarvitse minua mihinkään, mitään työjuttua ei välttämättä tarvitse tehdä ja kännykkä saa olla ihan yksin.

2 kommenttia:

  1. Oliko tuo Nainen junassa hyvä? Mietin, että kannattaako sitä itse avata ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se ihan kohtuullinen dekkari, mutta mieluummin suosittelen vaikka Kristina Ohlssonin jännäreitä.

      Poista