tiistai 30. kesäkuuta 2015

Viimeinen viikko Berliinissä.


 

Viimeisellä Berliini-viikolla olemme...


Katselleet kaupunkia tv-tornista.
Jonottaneet kaatosateessa Pergamonmuseoon melkein tunnin ajan.
Kävelleet muurin viertä.
Katselleet vähän vähemmän Netflixiä.
(Roikkuneet silti edelleen netissä ihan liikaa.)
Saaneet toisen kesävieraan, kun poika R:n mummu kyläili meillä neljä päivää.
Käyneet kolmessa museossa.
Maistelleet kesän ensimmäisiä vadelmia.
Alkaneet jo tosissaan kaivata makaronilaatikkoa ja rasvatonta maitoa.
Palelleet takit päällä useampana päivänä ja olleet ihan Suomi-fiiliksissä.
Etsineet tuliaisia.
Syöneet hapankaalia.
Jättäneet poika R:n kanssa talviturkit Monbijou-parkin maauimalaan.
Rakastuneet vietnamilaiseen ruokaan.
Päättäneet aloittaa kotona kuntokuurin.
Pohtineet, miten ihmeessä saamme kaikki tavarat kuljetettua takaisin Suomeen.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kesäkuun synkin lomapäivä.



Lauantaiaamuna pakkasin mukaan kameran ja matkustin yksinäni junalla vajaan tunnin matkan Oranienburgin pikkukaupunkiin.
 
 Kesäkuun synkin lomapäivä kului Sachsenhausenin keskitysleirillä.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Nelivuotias, joka pukeutuu Lacosteen.



Tapahtuipa yhtenä iltapäivänä metrossa, että meitä vastapäätä muutaman penkkirivin päähän istahti neljän hengen nuorisoporukka. Heistä kasvot meihin päin istuneet pojat kiinnittivät välittömästi huomiota poika R:n Mini Rodinin-krokotiililippikseen. Saksankielisestä - eikä mitenkään erityisen hienovaraisesta sellaisesta - ajatustenvaihdosta ymmärsin sanat lapsi ja Lacoste, ja osoittelusta ja paheksuvasta supinasta pystyi kielitaidotonkin päättelemään, että nuoria pöyristytti - ja vähän myös samalla huvitti - äiti, joka oli pukenut pikkulapsen niinkin kalliiseen lippikseen.

Voisi ehkä luulla, että meidän - siis meidän - luuleminen Lacoste-perheeksi tuntuisi, jos nyt ei imartelevalta niin ainakin jossain määrin hauskalta. Jostain syystä se pelkästään ärsytti. Tuli mieleen, miten Kolmistaan-blogissa muutama viikko sitten pohdittiin, kuinka lapsen tyyli on jollain tavalla koko perheen "käyntikortti", osittain ehkä myös tietynlainen statussymboli. Siis että lapsen tyyli ja vaatteet ovat kuitenkin lopulta pitkälti samanlaisia kuin vanhempienkin, tai ne ainakin edustavat niitä arvoja, joita vanhemmatkin haluavat edustaa. Ehkä siitä johtui myös minun ärsyyntymiseni: en halua meidän käyntikortissa lukevan, että "perhe, jossa nelivuotias halutaan pukea kalliisiin brändeihin ja jossa myös on varaa tehdä niin". Ei sillä, että siinäkään olisi mitään väärää, siis Lacostessa ja kalleissa brändeissä ja lasten pukemisessa kalliisiin vaatteisiin, mutta se vaan ei ole yhtään meitä.

Todellisuudessa nimittäin olemme niin kaukana maailmasta, jossa tenava puetaan Lacosteen, että merkkien samanlaisuuden tajusin oikeasti vasta tuona iltapäivänä metrossa ja myöhemmin  kotona googlailemalla: todellakin, Mini Rodinin krokotiilikuosi muistuttaakin aika paljon Lacosten merkkiä. Nelivuotiaan lippiksestä maksoin kuitenkin brändihintojen sijaan vain sen kolmekymppiä, joka sekin tuntui omalle kukkarolle ja omaan lastenvaateideologiaan todella paljolta.



Hei te muut, onko lapsen tyyli perheen statussymboli?
Entä olisiko Lacoste-erehdyksestä pitänyt olla imarreltu?

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kolmas viikko Berliinissä.


Kolmannella Berliinin-viikolla olemme...
Syöneet aivan älyttömän hyvää thairuokaa ravintolassa, jonka nimi on Kamala.
Käyneet toistamiseen Legolandissa ja ajettu taas Lego-kummitusjunalla.
Nähneet Nefertitin kuuluisan rintakuvan.
Kävelleet lähikaupan sijaan ruokaostoksille puolen tunnin päähän Nettoon, koska kurkku maksaa siellä 0,39 euroa kilolta.
Kyläilleet ystäväperheen kotona ehkä makeimmassa kattohuoneistossa ikinä ja istuneet isolla porukalla iltaa tapasten ääressä samalla, kun seurueen nelivuotiaat läträsivät vesileluilla.
Avattu suihkun viemäri.
Aloittaneet Netflixistä American horror story season 2.
Viettäneet perhepävää Zoossa ja nähneet maailman surullisimman gorillan.
Shoppailleet.
Puistoilleet ystäväperheen kanssa.
Saaneet yhden aallonpohjapäivän piristykseksi kortin ystävältä Kuopiosta.
Ignooranneet juhannuksen täysin - niin kuin kaikki muutkin täällä.
Löytäneet kaksi uutta leikkipuistoa kävelymatkan päästä kotoa.
Poteneet koti-ikävää.