perjantai 30. lokakuuta 2015

Kurpitsajuhla.



Jo vaikka kuinka monen vuoden ajan meillä on ollut tarkoitus järjestää Halloween-juhlat: pukeutua naamiaisasuihin, koristella keittiö, kutsua koti täyteen ystäviä ja laittaa tarjolle tyyliin sopivaa naposteltavaa. Silti suunnitelma on aina jäänyt pelkäksi suunnitelmaksi, joka kerta. On ollut liikaa töitä, koesuma, liian pieni vauva valvottamassa tai jotain muuta. Tänä vuonna kuitenkin päätimme, että juhlat järjestetään ja niistä tehdään meidän näköiset: rentoa menoa ja teemaan sopivaa tarjottavaa ilman mitään turhia väkertelyjä tai äärimmäisyyksiin hiottuja yksityiskohtia. Kiire kun tuntuu olevan joka vuosi.

Ja kylläpä kannatti: perjantai-iltana meillä pyöri nimittäin muun muassa kaksi vampyyria, avaruusolio, merirosvo, keijukainen, miimikko, hobitti, kurpitsalapsi, batman sekä spiderman. Kyllä meillä vaan on ihania ystäviä, ja aika paljon vielä.

maanantai 26. lokakuuta 2015

#kasvisruokaviikko vol 3.

Lihattoman lokakuun viimeisen viikon kunniaksi blogissa vietetään tällä viikolla jälleen kasvisruokaviikkoa. Vaikka meidän lokakuumme ei mikään lihaton ollutkaan, on meilläkin pyritty viime viikkoina vähentämään erityisesti punaisen lihan käyttöä syömällä ainakin pari kertaa viikossa kasvisruokaa, vaihtamalla punainen liha kanaan ja kalaan ja vähentämällä esimerkiksi jauhelihan määrää niissä lapsiperheiden perussuosikeissa kuten makaronilaatikossa tai lasagnessa. Kasvisruokapäivinä ollaan viime viikkoina tykätty ainakin näistä, joista erityisesti perjantain halloumi-burgerit kannattaa laittaa kokeiluun mitä pikimmin.



MAANANTAI: KESÄKURPITSAVUOKA
 Ohje alun perin: Vähän muokaten Lähiömutsi-blogista


kaksi keskikokoista kesäkurpitsaa
yksi keskikokoinen munakoiso
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
oreganoa
viisi tomaattia
yksi chili
kolme valkosipulinkynttä
kaksi kesäsipulia varsineen
kaksi möhkälettä mozzarellaa
200 g fetaa
hunajaa
tuoretta basilikaa

Viipaloi kesäkurpitsa ja munakoiso, sirottele päälle suolaa ja anna palojen itkettyä leivinpaperin päällä. Pyyhi ylimääräinen vesi pois. Roiskota viipaleille oliiviöljyä ja mausta ne vielä mustapippurilla ja oreganolla. Esikypsennä uunissa 225 asteessa kymmenisen minuuttia.

Pilko tomaatit ja hienonna sipulit ja chili sekä paloittele mozzarella ja murenna feta.

Levitä voidellun, tarpeeksi ison uunivuoan pohjalle kesäkurpitsa- ja munakoisoviipaleita ja päälle reilusti hunajaa. Jatka kerroksella tomaatteja, muita kasviksia sekä juustoja. Toista, kunnes kaikki on käytetty.

Kypsennä kesäkurpitsavuokaa uunissa 225 asteessa puolisen tuntia.




TIISTAI: VIHREÄ KIIVI-AVOKADOSALAATTI
Ohje alun perin: Mitä tänään syötäisiin -ohjelmasta


1 ps jääsalaattia
oliiviöljyä
mustapippuria
Provencen Mix -yrttisekoitusta
3 kiiviä
1 avokado
1/2 limen mehu
2 rkl pinjansiemeniä

Revi pesty salaatti tarjoiluvadille, roiski päälle oliiviöljyä ja mausta mustapippurilla ja yrttisekoituksella. Kuori ja lohko kiivit ja avokado. Lado viipaleet salaattipedille ja purista päälle limen mehu. Paahda pinjansiemenet ja ripottele ne salaatin päälle. Tarjoile heti




KESKIVIIKKO: KESÄKURPITSA-ARTISOKKAPASTA
Ohje alun perin: Anopin keittiöstä


1 keskikokoinen kesäkurpitsa 
1 prk artisokansydämiä 
2 valkosipulinkynttä 
1 sipuli
pestoa
 aurinkokuivattuja tomaatteja palasina
parmesaania 
oliiviöljyä 
suolaa 
mustapippuria 
tagliatellea 

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet pannulle oliiviöljyyn kuullottumaan. Lisää joukkoon pilkottu kesäkurpitsa sekä puolitetut artisokansydämet. Sekoita välillä. 

Lisää vielä reilu kourallinen silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja 
sekä maun mukaan vihreää pestoa. 

Keitä pasta ohjeen mukaan hyvin suolatussa vedessä ja sekoita kastikkeen joukkoon. 
Raasta päälle reilusti parmesaania.




TORSTAI: PORKKANASOSEKEITTO
Ohje alun perin: Kodin Kuvalehdestä


1,2 l kasvislientä
700 g porkkanoita (n. 12 kpl)
2 perunaa
1 dl kookoskermaa
ripaus suolaa
1 lime
korianteria
puoli tölkkiä kikherneitä

Keitä kasvisliemi, kuori ja paloittele porkkanat ja perunat. Keitä porkkanoita kasvisliemessä n. 15 minuuttia ja lisää sitten perunat. Keitä juurekset täysin pehmeiksi.

Kaada 2/3 liemestä talteen ja soseuta porkkanat ja perunat kattilassa jäljelle jääneessä liemessä. Kaada joukkoon kookoskerma, limen mehu sekä suola, sekoita. Tarvittaessa voi lisätä myös keitinlientä, jos keitto tuntuu liian paksulta. Koristele annokset kikherneillä ja korianterilla.




PERJANTAI: HALLOUMI-BURGERIT
Ohje alun perin: Vähän muokaten Mitä tänään syötäisiin -ohjelmasta




kiviuunisiemensämpylöitä
halloumijuustoa
oliiviöljyä paistamiseen
tomaatti
punasipulia
jääsalaattia
tuoretta ananasta

tzatziki:
pala kurkkua
1 valkosipulinkynsi
luonnonjogurttia
suolaa
mustapippuria

Valmista ensin tzatziki. Raasta kurkku ja valuta siivilässä. Sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään ja anna maustua hetki jääkaapissa.

Viipaloi halloumi ja paista paloja pannulla öljytilkassa niin, että ne saavat vähän väriä pintaansa. Viipaloi ananaksesta paloja ja grillaa niitä uunissa hetken aikaa. Paista myös sämpylät uunissa pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa tomaatti ja suikaloi punasipuli.

Halkaise sämpylät ja koko hampurilaiset niin, että jokaiseen tulee kaksi viipaletta halloumia, jääsalaattia, tomaattia, punasipulia, grillattua ananasta sekä tzatzikia.



Aiemmat kasvisruokaviikot löydät täältä ja täältä.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri

"Lapsena kun saa kuulla tarinoita taioista ja ikuisesta rakkaudesta. Mutta varttuessa valkenee, että solut jakautuvat ja rakkaus voi jäädä vastakaiutta ja että yksinäisyys voi raastaa ihmisen niin paljaaksi, vereslihalle, että pienikin kosketus tuntuu kipuna. Valkenee että on sotia, kuivuutta, kouluampumisia, kauhea uusi syy siihen miksi kanalan ovessa on lukko, ja silloin ihminen etsii lohtua. Kokeilee kaikkea mahdollista. Kaipaa maailmaa, johon uskoi, kun oli vielä pieni ja arveton."


Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri (The Silver Dark Sea, 2012)
LIKE, 443 sivua.


Ihankivoista kirjoista ei juuri jaksaisi kirjoittaa, ei aina niistä huonoistakaan. Hyvistä kirjoista taas haluaisi rynnätä kertomaan muille jo silloin, kun tarina on vielä kesken, ja teksti tuntuu syntyvän sivuja lehteillessään ihan itsestään. Mutta sitten on se neljäskin kategoria, se jota ei monesti edes muista, sillä näitä kirjoja on niin harvassa. Neljänteen kategoriaan kuuluvat ne astetta suuremmat kirjat. Ne, joihin rakastuu päätä pahkaa ja joista haluaisi sanoa heti paljonkin, mutta joista ei ikinä osaa sanoa tarpeeksi. Ne, jotka on yksinkertaisesti mahdotonta puristaa yhdeksi postaukseksi, sillä kun kirjan avaa, tuntuu ihan siltä, kuin katsoisi sisälle aarrearkkuun ja tuntisi merituulen tuoksun - samalla kertaa.

Susan Fletcherin Tummanhopeinen meri on kategorian neljä kirja.

Yhtenä päivänä hän huuhtoutuu merestä rannalle, Abigailin Kansantarut ja perinteet -kirjan Kalamies. Hän on puoliksi mies, puoliksi kala ja hän ottaa ihmisen hahmon yhden kuunkierron ajaksi tuodakseen lohtua ja toivoa niille, jotka sitä kaikista kipeimmin tarvitsevat. Ja Parlan karun surullisella saarella heitä on yksi jokaiselle sormelle.

On monenlaisia rakkauksia. Niitä lämpimiä, kaiken alleen hautaavia, jotka silittävät uneen pienen traktoripyjamaan puetun vartalon ja jotka edelleen, vuosien jälkeenkin, soittavat kaipuun yllättäessä tuttuun numeroon, johon kukaan ei enää voi vastata. Ja sitten on niitä rakkauksia, joiden takia hellepäivänäkin puetaan pitkähihainen poolo, joissa särkyvän lasin ääntä seuraa aina ääni siitä, kun pää isketään uuninpieleen. Silloin voi olla pakko uskoa ikivanhoihin tarinoihin, merilauluihin tai pieniin uskomuksiin, Kalamieheenkin, ja löytää lohtunsa niistä.

"Joinakin iltoina, kun isä oli juonut, Nathan tukki heidän huoneensa oven raon villapaidoilla. Tai jos meri myrskysi, hän avasi ikkunan saadakseen meren äänet sisään - pärskeet ja pauhun. Kerran, kun lasi särkyi keskellä yötä ja Nathan kuuli äidin uikuttavan alakerrassa, hän sanoi Tomille Kaikki hyvin, se on vain koira, minkä jälkeen hän otti kaksi näkinkenkää kirjahyllystä, painoi ne Tomin vaaleanpunaisille korville ja sanoi Kuuntele. Pidä ne korvilla, niin kuulet meren laulun...
     Heillä oli foliohatut, jotka toivat mieleen avaruusoliot. Ne peittivät korvat ja vaimensivat äänet."

Kuten sanoin, Susan Fletcherin Tummanhopeinen meri on kategorian neljä kirja: enemmän meren tuoksua, puuskittaista tuulta ja pieniä paloja elämää sekä tarinoita tarinoista kuin juoni, jonka voisi kirjoittaa postaukseksi. Lukekaa itse, niin tiedätte. Jos lukee yhden kirjan syksyssä, vaikka vuodessakin, voisi se kirja hyvin olla tämä.

"Emme osaa hengittää veden alla emmekä ymmärrä valaiden laulua. Emme löydä ruumista, joka putoaa yli laidan. Tiedämme kyllä, että sydän koostuu kammioista ja sen voi tärskäyttää takaisin käyntiin, mutta sanamme eivät riitä kuvaamaan sen valtavia, ihmeellisiä tunteita - huippuja ja laaksonpohjia, jotka käyvät rinnakkain. Rakkaus on liian pieni sana - liian pieni."

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Pieniä vaatteita.

Pöllöbody // Eerin
Raitabody // HM
Sininen haalari // Mainio clothing
Harmaa body // Lindex
Eläinbody // Lindex
Raidallinen haalari // Lundmyr of Sweden


Niitä on alkanut ilmestyä meillä vähän vaivihkaa, pikkuruisia vaatteita nimittäin. Mainion Kivinen-haalarin tilasin jo heti heinäkuun alennusmyynneistä, silloin kun pikkusisarus oli vasta ensimmäinen rakeinen kuva varhaisraskauden ultrassa ja vielä enemmän toivetta kuin todellisuutta - silloin kun vannoin, etten hankkisi mitään vielä kuukausiin. Sen jälkeen olen eksynyt vauvanvaateosastolle useamman kerran muka sattumalta, ensin vähän vaivihkaa ja mahan kasvaessa yhä päättäväisemmin. Tallinnan-reissulta mukaan tarttui virolaista käsityötä sekä myös se ihana Lundmyr of Swedenin yöpuku, jota silittelin jo helmikuussa Tukholman-matkalla. Tällä kertaa sain kantaa sen rekistä kassalle, odottamaan maaliskuuta.

Silti edelleen, näin puolivälin jälkeenkin, meidän odotus on enemmän varovaista toivomista kuin iloista hehkutusta, ja vaikka kuinka päätin tosissani nauttia tästä toisesta raskaudestani, hiipii mieleen liian usein ajatus siitä, mikä kaikki voi vielä mennä vikaan. Ystävien ja läheisten kyselyihin nimistä, esikoisen hoitokuvioista tai omasta voinnistani huomaan vastaavani edelleen melko ympäripyöreästi, että Katsotaan nyt ja Mikäs tässä, ja onnittelut otan usein vastaan toppuutellen. Siinä missä moni muu sanoo toisessa raskaudessaan unohtaneensa, miten pitkällä milloinkin oli, tiedän minä sen aina tarkalleen. 20+1 on aina vähän turvallisempi lukema kuin 18+6.

Yhtä varovaisia olimme rakenneultran suhteen: toki siitä kysyneille vastasimme, mutta silti läheisistämme kukaan ei tiennyt, että maanantaina istuimme taas siinä samassa odotusaulassa, jossa kaksi kuukautta aikaisemmin katsoimme Antti Ruuskasen keihäskarsintaheittoja. Mutta siellähän se taas ruudulla näkyi: meidän vauva juuri sellaisena kuin pitikin. Terve, vilkas ja kaikin puolin täydellinen pikkuveli.


"Jääkiekkoa voivat kumpikin pelata, mutta me ei kyllä osteta kuin yksi mopo, saavat molemmat pojat mennä samalla," totesi mies myöhemmin autossa.


Fine by me.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Syysloman loppu.


Kaupunkilomalta siirryttiin sulavasti maalaislomalle. On jotenkin rauhoittavaa, että jotkut asiat eivät ikinä muutu. Maalla meidän kaksipäiväinen kun koostui taas kasasta naistenlehtiä ja yhdestä hyvästä kirjasta, anopin tekemästä pizzasta sekä jonkun muun keittämästä kahvista, ulkoilusta ja traktoriajeluista, puusaunasta, villasukista ja kumisaappaista, pehmeästä sängystä ja huonosti nukutusta yöstä (koska yskä, edelleen).

Olisi kiva kirjoittaa, että viikon loman jälkeen oli tänään kiva palata töihin levänneenä ja akut latautuneena. Todellisuudessa olen kuitenkin tällä hetkellä aika uupunut, ja kun kahden lomareissun välinen aika kului kotona pitkälti kokeita korjaten, olisin hyvin voinut jatkaa lomailua vielä toisenkin viikon. Hei te muut, millä tämän pimeän ajan ja kiireisen arjen voi oikeasti muuttaa vähän vähemmän kuormittavaksi?

lauantai 17. lokakuuta 2015

Kun lapsi harrastaa.


Minun harrastushaaveideni lisäksi meillä pohdittiin alkusyksystä myös perheen nelivuotiaan harrastuskuvioita. Viimevuotinen tenavajumppa tuntui jo vähän liian lapselliselta eikä aika maanantai-iltaisin viideltä oikein sekään sopinut meille - puhumattakaan siitä, että maanantaityöpäivän jälkeen olisin enää itse jaksanut konttailla energisenä mukana aikuisten ja lasten yhteisissä leikeissä. Toiveissa olikin löytää harrastus, jossa nelivuotias voisi purkaa energiaansa ja joka olisi suunnattu nyt nimenomaan lapsille. Harrastus, jota varten ei tarvitsisi ajaa toiselle puolelle kaupunkia mutta jonne ei toisaalta myöskään lähdettäisi äreinä puolijuoksulla siksi, että päiväkotipäivän ja harrastuksen välissä pitäisi ehtiä aina syödäkin.

Oli jännä huomata, miten laaja tämänkin kokoisen kaupungin harrastusvalikoima on, oli kyse sitten taaperosta tai teinistä. Lajivalikoiman lisäksi laaja oli myös harrastusten hintahaitari: täysin ilmaisten harrastusten lisäksi jo nelivuotiaalle oli tarjolla ajanvietettä, josta olisi saanut maksaa satoja euroja - siis jo ilman, että kustannuksiin laski tenavan kuljetuskulut tai mahdolliset tarvikkeet. Harrastusta etsiessämme pohdimme ja lopulta hylkäsimme kuitenkin nassikkapainin, jalkapallon, jääkiekon, salibandyn ja temppukerhon - kaikki varmasti ihan kivoja harrastuksia, mutta meille joko liian kaukana, huonoon aikaan, lisenssimaksuineen turhan kalliita tai edellyttivät nelivuotiaalta jo niin montaa harrastuskertaa viikossa, että se alkoi tuntua meistä humanisteista jo ammattiurheilulta. 

Lopulta päädyimme Jyväskylän kenttäurheilijoiden liikuntaleikkikouluun, joka oli kohtuuhintainen, meistä kävelymatkan päässä, sopivaan aikaan sekä edelleen pitkälti leikinomaista, vaikkei enää vaadikaan vanhemman osallistumista.

Meillä ei ole missään vaiheessa soinut kotona Hevisaurus tai Frööbelin palikat, vaan niitä paremmin poika R tuntee esimerkiksi Egotripin tai Sannin tuotannon. Perheen lempiruuista tulee luonnollisesti myös helposti lapsen lempiruokia ja jo nyt poika R leikkaa tomaatinviipaleista kannat kuten minäkin eikä minun tapaani voi juoda maitoa, jos se ei ole aivan kylmää - ja silloinkin sen täytyy olla rasvatonta. Myös iltasatukirjaksi valitsen ehkä liiankin usein sen oman lapsuusajan suosikkikirjani. Vaikka kovasti yritämmekin antaa nelivuotiaan tehdä omat valintansa niissä rajoissa, kun se tuon ikäiselle on mahdollista, tuntuu välillä vaikealta olla tuputtamatta lapselle omia suosikkejaan tai kiinnostuksen kohteitaan. Sillä vaikka poika R saikin itse osallistua harrastuksensa valintaan, ei hän päätynyt ehdottamaan suunnistusta tai tennistä - miksi olisikaan, eihän niitä lajeja meillä tai meidän lähipiirissä juuri seurata saati harrasteta. Sen sijaan poika R aloitti isin yleisurheiluinnostuksen jälkimainingeissa JKU:ssa ja on sen lisäksi käynyt aina maanantai-iltaisin kirjaston satutunneilla, äidinkielenopettajaäitinsä kanssa, kuinkas muutenkaan. Toki molemmista uusista jutuista nelivuotias on ollut myös itse aidosti innoissaan, onneksi. Silti poden välillä huonoa omaatuntoa siitä, että siirrän pojalleni omia mielipiteitäni ihan alitajuisestikin. Mutta onko nelivuotiaan edes mahdollista vielä löytää sitä omaa juttuaan, joka ei jollain tavalla heijastelisi perheen kiinnostuksen kohteita tai arvoja ylipäätään?

Piirtämisestä sitä rakastava poika R sentään innostui ihan itse - ja paljon. Tai niinhän minä luulin. Sillä kun tarkemmin mietin, niin kävinhän minäkin kuvataidekoulua koko ala-asteajan.

torstai 15. lokakuuta 2015

Tallinnan TOP 6.



1. Hyvä ruoka, parempi mieli

Tällä Tallinnan-reissulla oli tarkoitus kokeilla kolmen päivän aikana mahdollisimman montaa meille annettua ravintolasuositusta. Hotelliaamiaisen ja laivan brunssin lisäksi testattiin F-hooneen kimci-ankka, Sfäärin raviolit, Klaus kohvikin browniet sekä tuorejuustokakku ja Olde Hansan keskiaikaruoka sekä käytiin vielä viimeisenä päivänä ennen laivalle lähtöä pikaisella lounaalla Vapianossa. Pakko sanoa, että F-hoone vei voiton sekä miljööltään, ruualtaan että hintatasoltaan.


2. Kylpylä/ Tallink Spa

Lapsen kanssa matkustettaessa ihan huippu juttu: ilta hotellilla meni aina mukavasti uiden ja saunoen. Höyrysaunan lisäksi erityisen hauska oli ulkoallas: sisällä kylmältä vaikuttanut 28-asteinen vesi alkoi kummasti tuntua lämpimältä, kun ulkopuolella lämpömittari näytti kahta pakkasastetta.


3. Telliskivi

Rähjäinen tehdasmiljöö graffiteineen ja hylättyine rakennuksineen yhdistettynä über-trendikkääseen hipsterimeininkiin - Tallinnan mini-Berliini. Paljon ihania sisustuskauppoja, iso, autenttinen kirpputori, joka möi ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä, pieniä kahviloita ja ravintoloita sekä paikallisia käsitöitä kuten lastenvaatteita; esimerkiksi Minu Väike Maailm -kaupan olisin voinut tyhjentää vauvanvaatteista kokonaan.


4. Linnahall

Kaikesta absurdiudestaan huolimatta edelleen yksi Tallinnan-reissujen måste. Upeat näkymät merelle ja rähjäisyydessään jotenkin kummasti vetoava.


5.  Lennusadam
Huippumoderni merimuseo keskellä muuten kovin nuhjuista Kalamajaa on nykyään Viron suosituin museo. Lentosimulaattori, vanhoja veneitä ja lentokoneita, iso valikoima tykkejä, aseita ja miinoja sekä valtava sukellusvene, jonka sisään pääsi kiipeämään. Lisäksi vaihtuva näyttely, joka tällä kertaa käsitteli Etelämantereen valloitusta. Neljävuotiaan kanssa varauduttava noin miljoonaan "Mikä toi on?" -kysymykseen.


6. Vanhakaupunki

Aika klisee ja jo moneen kertaan nähty, mutta silti paikka, johon on päästävä jokaisella Tallinnan-reissulla edes piipahtamaan. Paahdettujen mantelien tuoksun tuntee jo portilla.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Tallinna sneak peek.


Mistä tietää, että on syysloma? No ainakin siitä, että vaikka koko perhe on jo viikon syönyt maitohappobakteereja ja sen ohella tupla-annoksen d-vitamiineja, herää meistä jokainen flunssaisena ensimmäisenä loma-aamuna. Etenkin, kun luvassa on kolmen päivän kaupunkiloma Tallinnassa.

Mutta onneksi on kylpylä saunaosastoineen, suklaakakku sekä laivan tax freestä ostetut karkit: lopulta pieni flunssa haittasi lomailua yllättävän vähän.

Vaikka kuinka kotona viihdynkin, tuntuu loma jossain muualla kuin kotona aina jollain tavalla enemmän lomalta. Arki iskikin vastaan heti maanantai-iltana kotioven jälkeen: pestävää pyykkiä oli useampi koneellinen, tiskialtaassa vielä perjantaiselta äkkilähdöltä jääneet likaiset tiskit, olohuoneen pöydällä kaksi luokallista korjattavia englanninkokeita ja miehen piti laittaa herätyskello soittamaan aamuseitsemältä. Tallinnan kuviin ja vinkkeihin palataan siis blogissakin sitten, kunhan loma-arki täällä kotona on ensin otettu haltuun - tai ainakin ne tiskit saatu pestyä!