perjantai 8. tammikuuta 2016

Äitiyspakkaus.


Tuskin löytyy ketään, joka on toista mieltä, jos sanon miten mahtava, uniikkikin etu Kelan äitiyspakkaus meillä Suomessa on - oli pakkauksen sisällöstä sitten mitä mieltä tahansa. Vaikka pakkauksen kuoseja ja sisältöjä moni kritisoikin, on silti enemmän kuin etuoikeutettua, että meillä jokainen lasta odottava perhe on oikeutettu saamaan näinkin monipuolisen avustuksen uudelle perheenjäsenelle - tai vaihtoehtoisesti valitsemaan pakkauksen sijaan 140 euron äitiysavustuksen. Sen verran äitiyspakkauskin on vuosien saatossa kehittynyt, että meille tarjolla ollut vuoden 2015 pakkaus näytti jo todella erilaiselta kuin se, jonka aikoinaan poika R:ää odottaessamme saimme avataksemme: uudessa pakkauksessa on enemmän värejä, enemmän kuvioita ja enemmän erilaisia kuoseja kuin siinä meidän saamassamme pitkälti valkoisessa pakkauksessa.

Vaikka äitiyspakkausta olisi ollut ihana päästä avaamaan erityisesti tunnesyistä, päädyimme kuitenkin lopulta ottamaan Kelan tarjoaman avustuksen rahana. Jo poika R:n ajoilta pakkauksesta kun tulivat käyttöön lähinnä tavarat kuten lämpömittari, peitto ja lakanat, pyyhe, ensikirja, kynsisakset, harja ja makuupussi - ne, joita olisi ollut työläs haalia esikoiselle ympäri kaupunkia, mutta jotka meiltä jo toisaalta nyt yhden lapsen jäljiltä löytyi valmiina. Vaatteita taas osasin edellisestä äitiyspakkauksesta käyttää ihan liian vähän: osa, kuten talvihaalari, oli auttamatta vääränkokoisia silloin, kun niitä olisi tarvittu, osa taas värimaailmaltaan liian valjuja tai muuten vaikeita yhdistellä itse hankkimiini vaatteisiin, osa jostain syystä mitoitukseltaan liian leveitä. Pakkauksen monia potkuhousuja en oppinut koskaan vauvalla käyttämään - ja lopulta suurin osa äitiyspakkauksen vaatteista päätyi UFF:lle tai kirpputorille liian vähän käytettyinä. Rajallisten neliöiden sisällä ajatus isosta määrästä tarpeetonta tai muuten vaan meille vääränlaista tavaraa myös jollain tavalla ahdisti. Tuntui väärältä ylipäätään tilata äitiyspakkausta, kun se edelliselläkin kerralla jäi niin vähälle käytölle.

Siispä tilille ilmestyi marraskuussa 140 euroa, jotka päätin venyttää mahdollisimman pitkälle. Kyttäilin tarjouksia: Lindexiltä jo aiemmin valitsemani toppahaalarin ostin vasta, kun talvivaatteista sai 25 prosentin alennuksen, bodyjä ostin Osta kolme, maksa kaksi -tarjousten aikaan ja Name it:n loppuunmyynnistä hain pikkuveljelle yöpukuja ja perustrikoita puoleen hintaan. Mainion Kivinen-haalarin hankin jo kesällä, silloin kun edellisen sesongin mallisto myytiin halvalla pois. Erityisen hyviä kirppislöytöjä tein marraskuussa Veturitallien blogikirppiksellä: PoPin uudenveroisista legginseistä maksoin vitosen ja valko-harmaan neulehaalarin sain kolmella eurolla. 

Lopulta Kelan avustus riitti yllättävän pitkälle. Tietenkään vaatteiden määrä ei ole sama kuin varsinaisessa äitiyspakkauksessa, mutta nyt kaikkia hankkimiani vaatteita tulemme varmasti käyttämään emmekä huku meille tarpeettomaan tavaraan.

Yhdestä jäimme kuitenkin paitsi: esikoisen odotuksen yksi ihanimpia hetkiä oli hakea postista kauan odotettu äitiyspakkaus ja käydä se sitten ajan kanssa yhdessä läpi. Jotenkin vauvan tuloon valmistautumisestakin tuli heti konkreettisempaan: hei, meille muuttaa pian oikeasti joku, joka mahtuu näihin pieniin sukkahousuihin!


Mitä muut ovat tehneet: äitiysavustus rahana vai perinteisenä pakkauksena?

4 kommenttia:

  1. Hyvin kyllä ymmärrän sen, ettei kakkosen kohdalla pakkausta tilaa, vaan ottaa avustuksen rahana. Juuri kuten sanoit, että hyötytavarat ovat tallella ensimmäisestä, sekä ehkä ne mieluisimmat vaatteet. Kivempi ostaa sitten niitä mieleisiä vaatteita sillä rahalla :) Itse odottelen esikoista ja oli se pakkaus saatava, ihan vaan koska onhan se nyt ihana hypistellä ja siinä nimenomaan konkretisoituu se, että meille tulee vauva, iiks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoisen kohdalla mekään ei edes mietitty avustuksen ottamista rahana. Vaakakupissa painoi jo nimenomaan se, ettei ylipäätään tiedetty, mitä kaikkea vauva mahtaa tarvita, ja esimerkiksi kynsisaksien, harjan ja makuupussin metsästäminen ympäri kaupunkia olisi ollut tosi työlästä. Ja olihan se pakkauksen hakeminen ja avaaminen aika ihana hetki sekin!

      Onnea odotukseen ja vauva-arkeen <3!

      Poista
  2. Meilläkin esikoiselle - tietysti - tilattiin pakkaus, ja toiselle taas ei samoista syistä kuin teilläkin. :) Sen sijaan kolmannelle taas otettiin pakkaus (väliä edellisiin oli sen verran, että pakkausnostalgia iski;)), ja nyt vähän harmittaa, että jäikö keskimmäinen tässäkin asiassa jotenkin paitsi, kun ei ole hänen makuupussiaan varastoitu tulevia vuosia ajatellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, täällä ihan sama: välillä (raskaushormoneissani) mietin, olisiko pikkuveljellekin pitänyt tilata pakkaus, että molemmilla pojilla olisi sitten omat, säilöttävät tavarat ja vaatteet. Puolensa molemmissa :)!

      Poista