maanantai 29. helmikuuta 2016

Ensimmäinen kuukausi Pikkuveljen kanssa...



...eli kuukauden takaiseen vielä kilo ja reilut kolme senttiä lisää rakkautta.
...niin pieniä sukkia, että vähintään yksi hukkuu jokaiseen pyykkikoneelliseen.
...monta kupillista mikrossa uudelleen lämmitettyä kahvia (josta jostain kumman syystä tulee aina mieleen opehuoneen kahvi...).
...ruokapöydässä täysin luontevasti käytyjä keskusteluja vaipan sisällöstä ja sen koostumuksesta.
...aika monta koneellista pyykkiä.
...liikaa masuvaivoja.
...yllättävän vähän eineksiä ja noutoruokaa (koska kolmen viikon isyysloma).
...huonosti nukuttuja öitä ja kolmen tunnin sykleiksi järjestynyt elämä (koska neuvolan syöttösuositukset).
...paljon ihania ystäviä sohvannurkassa ja ruokapöydän ääressä (näitä lisää, kiitos!)
...ihan yllättäen vähintään puoli metriä kasvanut esikoinen, joka kattaa pöytään veitset ja haarukat ja otti ja lähti mummolaan kahden yön hiihtolomareissulle.
...ihan pieniä vaatteita, joita meille on kolahdellut postiluukusta (koska itse varauduimme ainoastaan nelikiloiseen vauvaan).
...aivan ääretöntä riittämättömyydentunnetta sekoittuneena suureen rakkauteen.
...liikaa (salaa keittiön kaapin oven takana syötyä) suklaata.
...vähän kiukkuisempia vauvankantelupäiviä, mutta onneksi myös päiviä, joina ajetaan yhdessä bussilla keskustaan hakemaan välipalaksi Wilhelmiinasta suklaakakkua.
...tunne siitä, että meitä on farmariautossa juuri nyt juuri oikea määrä.

6 kommenttia:

  1. Osaat niin kauniisti tiivistää tunnelmia muutamiin lauseisiin! Niitä välillä niin ristiriitaisiakin, jotka jokainen äiti tunnistaa. Yritin kommentoida samaa myös ihanaan Näitä päiviä -postaukseesi, mutta jostain syystä en saanu viestiä julki.

    M.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, kiitos! Ja kiva, että tuollainen tunne on tullut; itse kun tunnen tässä vauvakuplassani ajautuneeni ihan käsittämättömään writer's blockiin, jossa kirjoittaminen on välillä ihan uskomattoman vaikeaa.

      Onpa kumma, jos kommentointi ei ole toiminut! Joskus ongelmia on aiheuttanut ainakin tuo sanavahvistus, mutta spämmin karsimiseksi sitä on valitettavasti pakko pitää.

      Poista
    2. Todennäköisesti ongelma oli puhelimessani, jolla blogiasi luen ja kommentoin. :)

      Olen ajatellut usein tekstejäsi lukiessa, että löydät juuri ne muutamat asiat, jotka kertovat tunnelmasta niin paljon. Ja nyt näissä ihanaisissa vauva-ajan postauksissa on ollut erityisen helppoa eläytyä. <3 Ja kuvasi tukevat tekstiä tosi hyvin.

      Poista
    3. Voi iik, tässähän melkein punastuu, kiitos tuhannesti <3. Vauva-ajan postauksia tulossa jatkossa varmasti lisää, sillä tällä hattarapäällä ei ihan heti paljon muusta kirjoitetakaan ;)...

      Poista