torstai 3. maaliskuuta 2016

Olohuoneremontti eli kuinka asiat jäivät totaalisen puolitiehen.


Jokunen viikko sitten Iltalehden nettiversiota selaillessani silmiin osui juttu asioista, joita äidit eniten katuvat. Siis ei lapsen hankkimisessa itsessään vaan siinä, mitä olisi pitänyt vielä tehdä ennen kuin kahdesta tuli kolme tai neljä. Itse en osannut samaistua kuin tekstin yhteen kohtaan. Toki olisimme voineet matkustella enemmän kahdestaankin, mutta toisaalta esikoisen syntymän ja opiskelijabudjettien taakse jäämisen jälkeen olemme reissanneet pitkin Eurooppaa sitäkin enemmän. Käymme edelleen ulkona syömässä useamman kerran kuussa tai vähintään haemme noutoruokaa - yhden lapsen kanssa sekin on onnistunut yleensä hyvin. Nelivuotiaan nukahtaessa yleensä viimeistään yhdeksään mennessä ja neliviikkoisen viihtyessä siihen aikaan joko omassa sängyssään tai rinnalla, ehdimme viettää myös kahdenkeskistä aikaa, tai ehtisimme, jos malttaisimme sulkea somen ja työkirjat. Silti katsomme yhdessä varmasti paljon keskivertopariskuntaa enemmän elokuvia ja tv-sarjoja, ja ennen pikkuveljen syntymää pääsimme silloin tällöin käymään ulkona myös ihan kaksin.

Yhtä silti kadun: olohuoneen kesken jäänyt remontti olisi pitänyt saada tehtyä loppuun ennen kun kolmesta tuli neljä.

Epäonnisesta olohuoneprojektistamme olen kertonut aiemmin täällä. Tarkoituksena meillä oli vaihtaa hyväkuntoinen mutta ah-niin-aikansa-elänyt pilkullinen tapetti kahteen uuteen: sohvan taakse valitsimme tehosteeksi vaaleanharmaan tapetin ja huoneen toiselle puolelle perinteisen valkoisen. Samalla piti uudistaa myös huoneen kirjahyllyt ja tv-tasot niin, että entisten koivunväristen tilalle tulisi raikkaampaa valkoista ja avohyllyjen sijaan kirjoja ja dvd-levyjä saataisiin enemmän piiloon. Mutta kun laskee yhteen kaksi humanistia, purkin liisteriä sekä vanhanaikaisen tapetin, joka ensiyrittämältä meni seinään ihan kupruille, ei lopputulos voi missään nimessä olla hyvä. Lopulta saimme vaihdettua tapetin vain tehosteseinältä emmekä ikinä päässeet tilaamaan uusia huonekaluja. Remontti piti tehdä loppuun ensin huomenna, sitten joululomalla, sitten kesälomalla. Jossain vaiheessa mies kiikutti ostamamme valkoiset tapettirullat ja liisterit vähin äänin vaatehuoneen nurkasta yläkerran häkkivarastoon, ja yhtäkkiä olikin kulunut kaksi ja puoli vuotta. Siis kaksi ja puoli vuotta niin, että olohuoneen toisella seinällä oli uusi tapetti, toisella edelleen vanha.

Vuoden alusta havahduimme lopulta siihen, että nyt jos koskaan huone olisi saatava valmiiksi. Siispä raskausviikolla 33 ajoimme Kuopion IKEAan mittaamaan ja kuvaamaan tv-tasoja sekä kirjahyllyratkaisuja, jotka oli tarkoitus tilata myöhemmin Jyväskylän lähi-IKEAn kautta. Seuraavalla viikolla laitoimme myyntiin vanhat huonekalumme ja tästä muutaman päivän päästä kirjahyllyt kannettiin peräkärryn kyytiin ja kirjat kasattiin olohuoneen sohvan taakse korkeintaan muutamaksi viikoksi odottamaan pääsyä uusiin hyllyihin. Tapettien repiminen piti aloittaa perjantai-iltana, minun ensimmäisenä äitiyslomapäivänäni, jona miehen piti myös ruokatunnilla soittaa tutulle remonttimiehelle ja sopia seinien tasoituksesta. Mutta sitten puoli yhdeltätoista minä soitinkin tämän puhelun.

Melkein voisi jopa vähän nauraa. Mutta uskokaa tai älkää, olohuoneremontti on oikeasti tarkoitus tehdä valmiiksi viimeistään kesällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti