lauantai 23. huhtikuuta 2016

David Duchovny: Pyhä lehmä

"Innostunut sonni. Tajusitteko? Se on sama toisin päin! Kustannustoimittajani vinkkasi, että seksi, sukkeluudet ja kenties myös kakkahuumori ovat omiaan lisäämään 'kohderyhmän' kiinnostusta tarinaan. Minä en ollut ajatellut mitään erityistä 'kohderyhmää', koska haluan, että kaikki kuulevat kertomukseni, mutta kustannustoimittajani mielestä ihmisaikuiset eivät kykene suhtautumaan vakavissaan tarinaan, joka kertoo puhuvista eläimistä. Tässä kohden minun oli pakko esittää vastalauseeni ja kysyä, että entäs Eläinten vallankumous tai Lotta ystäväni? Tai Babe - urhea possu?"


David Duchovny: Pyhä lehmä (Holy cow, 2015)
Like, 205 sivua.


On kirjoja, jotka olen valinnut luettavakseni pelkästään kannen perusteella, kuten Will Fergusonin Onni TM. Lisäksi on niitä - niin kuin Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin - jotka olen napannut mukaani ihan vain siksi, että kirjalla sattuu olemaan erityisen kaunis nimi. Erään kerran muistin etsimäni kirjailijan nimen väärin, mutta löysin silloin sattumalta Laura Lähteenmäen Ikkunat yöhön - ja ihastuin. Ja sitten ovat kirjat, tai kirja, jonka varasin kirjastosta ainoastaan siksi, että sen kirjoittaja on teinivuosieni tosirakkaus David Duchovny (ei siis Fox Mulder vaan David Duchovny; nykyään osaan jo tehdä eron näiden kahden välillä...).

Pakko myöntää: en odottanut juuri mitään. Mutta kuinka ollakaan Pyhä lehmä osoittautui genressään ihan mahtavaksi kirjaksi.

Kirjan minäkertoja on Elsie Q -niminen lehmä, joka on elänyt pääsääntöisesti tyydyttävää, välillä onnellistakin, lehmän elämää. Eräänä iltana hän sattuu kuitenkin näkemään pätkän television uutislähetystä, minkä seurauksena hänelle paljastuu totuus ihmisistä, karjataloudesta, hampurilaispihveistä, jauhelihasta sekä tehotuotannosta. Välttääkseen äitinsä ja monen muun maatilalta selittämättömästi kadonneen lajitoverinsa kohtalon Elsie laatii suunnitelman: hän muuttaa Intiaan, missä lehmilläkin on arvoa muutenkin kuin hampurilaissämpylän välissä. Mukaansa pakomatkalle Elsie saa myös Jerry-sian sekä Tom-kalkkunan, jotka molemmat pyrkivät omiin luvattuihin maihinsa: Jerry Israeliin ja Tom Turkkiin.

Mikään realistinen kertomus Pyhä Lehmä ei luonnollisestikaan ole, vaan ennemminkin aikuisten satu, jossa kalkkuna surffaa tottuneesti älypuhelimella, ihmisiksi naamioituneet eläimet eivät herätä lainkaan epäluuloja ja mannertenväliset lennot ovat aina aikataulussaan.

Joka tapauksessa Pyhässä lehmässä juoni on jossain määrin sivuosassa: pääpaino on itse tekstissä. Kirja on täynnä sanaleikkejä, vinksahtanutta, mustaa huumoria, viittauksia elokuviin, musiikkiin ja muuhun populaarikulttuuriin - ylipäätään sellaista kielellistä ilottelua, että välillä vähän harmitti, etten lainannut kirjaa alkuperäiskielellä. Toisaalta suomentajallekin pitää kyllä antaa sananlaskuista, sananmuunnoksista ja Antero Mertaranta-sitaateista täydet pisteet, sillä David Duchovny ei ole todellakaan päästänyt kääntäjäänsä helpolla. Kaiken kohelluksen keskellä kirja laittaa lukijan myös punnitsemaan omaa suhdettaan eläimiin, tehotuotantoon ja ruuan eettiseen tuottamiseen ylipäätään.

(Itse asiassa jossain vaiheessa kirjaa Fox Mulder -vibat katoavat ja alkaa tuntua siltä, kuin tekstin kertoisikin Californicationin Hank Moody.)

Rinnastus George Orwelliin on ehkä vähän turhan ilmeinen, mutta kuitenkin: Pyhä lehmä on kuin 2010-luvun versio Eläinten vallankumouksesta - vähän kierompi, populaarisempi ja kaoottisempi vain.

4 kommenttia:

  1. Pakko lukee tää! Joskus sitten kauniina päivänä kun ei ole jotain pinoa kirjallisuustiedettä jne luettavana :P
    Ja siis Hank Moody <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä nyt kirjallisuustieteen pesee mennen tullen, joten suosittelen ;). Ja Hank Moodyssä on kyllä jotain käsittämättömän vastustamatonta....!

      Poista
  2. Täytyy myöntää, etten ole kovin innoissani, kun joku tällainen tunnettu julkisuuden henkilö kirjoittaa kirjan. Mielestäni se on jotenkin niin epäreilua muita kirjailijoita kohtaan. Vaikka toisaalta - miksi ei saisi kirjoittaa? Voihan näyttelijä olla hyvä kirjailija ja no, kyllähän usempien kirjailijoiden tarvitsee muutakin tehdä työkseen kuin kirjoittaa. Olipa se sitten näyttelemistä tai mitä tahansa. No joo, mutta itse harvoin luen tällaisia ihan siitä syystä, että kirja on kirjoittanut julkkis (poikkeuksia on).

    MUTTA sitä asiaa kyllä peukutan, että jos on julkkis, ja tietää, että ihmisiä kiinnostaa omat tekemiset, niin hienoa jos sen käyttää hyväksi näin. Kirjassa on sanoma ja vaikka se ei kovin kummoisessa muodossa olisi tai kaikki eivät sitä tajuaisi, niin varmasti aika moni kirjan lukee ja asiaa joutuu puntaroimaan. Silloin on mun mielestä ihan ok olla julkkis ja kirjailija ;)

    (Ja heh, oikeasti en ole niin vakavissani tämän "saako julkkis kirjoittaa kirjan" -juttuni kanssa, mutta epäileväinen sen suhteen olen kyllä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin totta. Piti ihan miettiä, olenko aiemmin paljon julkkisten kirjoittamia kirjoja edes lukenut enkä kyllä saanut yhtään mieleen. Jotenkin jo valmiiksi on sellainen ennakko-oletus, ettei julkkis välttämättä (tai luultavasti) edes osaa kirjoittaa vaan ratsatsaan pelkästään tutulla nimellä. Ja monesti näin kai onkin, valitettavasti.

      Siksi olikin aika kiva huomata, että Pyhä lehmä oli hyvä ihan "kirjana", ei pelkästään "David Duchovnyn kirjoittamana kirjana". Ja tuosta sanomasta ja tutun nimen käyttämisestä sen levittämiseen olen kyllä ihan samaa mieltä!

      Poista