sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Minä vanhempana.



Nimi... Laura.

Perhetilanne... mies ja kaksi poikaa.

Vanhempana olen... ihan niin kuin ihmisenä muutenkin: välillä ja tietyissä asioissa rento huvikumpuäiti, välillä ja toisissa asioissa tiukka natsimutsi.

Tärkein kasvatusperiaatteeni on... että pojat oppivat kohtelemaan toisia kunnioittavasti, reilusti ja hyvin, mutta pitämään myös kiinni omista oikeuksistaan ja vaatimaan itselleen sen, mikä heille kuuluu.

Eniten minua on vanhemmuudessa yllättänyt... ääretön huolen määrä, menettämisen pelko ja jatkuva riittämättömyyden tunne.

Kun on kiire, luovun ensimmäisenä... tavoittelemastani (ja ajoittain jopa saavuttamastani) zen-asenteesta.

Menetän hermoni kun... lähetän lapsen siivoamaan huonettaan ja kun kohta kurkistan ovelta, näen nelivuotiaan istuvan lattialla Dublo-rasian kansi päässään ja rakentavan legoista Batman-alusta.

En koskaan uskonut sanovani lapselleni ääneen... "Kapteeni Valkonen, aktivoi ruori!"

Silloin kun lapsi ei näe... syön karkkia keittiön kaapin oven takana piilotellen.

Kun saan lapset illalla nukkumaan... avaan aina ensimmäisenä läppärin (how lame is that?).

Ärsyttävintä lapsissa on... se, että päivä saattaa mennä pilalle, jos makaronilaatikolle pursottaa ketsuppia väärällä tavalla.

Hauskinta lasten kanssa... on huomata, kuinka jo nelivuotias on oma, valloittava persoonansa, jolla on huumorintajua sekä uskomaton mielikuvitus ja jonka kanssa voi yhdessä naureskella Peppi Pitkätossun toilailuille tai viettää perjantai-iltaa sipsejä syöden ja Voice of Finlandia katsellen.


Alkuperäinen testi löytyy Marja Hintikka Liven nettisivuilta. Samasta paikasta voi lukea myös, kuinka ohjelman vieraat täydensivät samat lauseet.

2 kommenttia:

  1. Kommenttisi kuulostaa niin tutulta, hyvin samoja ajtuksia kuin sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ehkä nämä ketsuppiriidat ja menetyksen pelko ovat aika universaaleja juttuja ;)...

      Poista