torstai 14. huhtikuuta 2016

TBT: Berlin memories.


Aika tarkalleen vuosi sitten löysimme asunnon Mittestä Augustsrasselta. Muutaman kuukauden jahkailun jälkeen olimme ostaneet myös lentoliput kaikille kolmelle. Niiden lisäksi meillä oli nyt myös kattoon asti ulottuvat ikkunat sekä leveät ikkunalaudat talossa, josta ulos astuessamme olimme heti osa jatkuvaa ihmisvilinää. Ja sitten ovat ne kahvilat, ravintolat, eläintarha, museot, kaupat, nähtävyydet ja muuri, jotka haluamme nähdä. Minun saksantaitoni rajoittuu kolmeen lauseeseen, mutta miehelle on töitä kuukaudeksi. (Oi kunpa olisin tiennyt, millaiseen tilanteeseen näistä ensin mainittu minut saattoi, kun miehen ollessa töissä asunnolle yllättäen ilmestyi työkalupakkia kantanut korjausmies, joka ei puhunut sanaakaan englantia ja jonka puheesta koko kylpyhuoneoperaation aikana ymmärsin ainoastaan sanan scheisse.)

Puolentoista kuukauden kuluttua pakkaamme tärkeimmät tavaramme, ne kaikki viitisenkymmentä kiloa, viiteen kassiin ja lennämme Berliiniin. Kaupungissa sataa kaatamalla ja lennon väsyttämä nelivuotias nukahtaa taksissa matkalla asunnolle. Koska vuokraemäntämme Lisa reppureissaa parhaillaan pitkin Kaliforniaa, odottaa meitä Auguststrassella Rasmus. Myöhemmin Suomessa opimme, että nimi tarkoittaa "rakastettua".

Kun ensimmäisen kerran astumme asunnolta ulos ja huomaamme katukivetyksen muistolaatat paikalla aiemmin asuneille ja sodassa keskitysleireillä kuolleille juutalaisille, tajuamme asuvamme kadulla, jolla on historia.

Kuukaudessa hullaannumme halvasta kosmetiikasta ja hamstraamme laukut täyteen Niveaa ja Loréalia, käymme kahdesti Legolandissa sekä yhtä monta kertaa eläintarhassa ja näemme luonnonhistoriallisessa museossa maailman suurimman dinosauruksen luurangon. Ihastumme korealaiseen ruokaan ja katsomme säälittä kotona asunnolla Netflixiä sellaisinakin iltoina, joina hyvin olisimme voineet kiertää nähtävyyksiä. Päivisin nelivuotiaan kanssa puistoilemme, sillä joka toisesta kadunkulmasta löytyy leikkipuisto, ja kahvittelemme, ihan koska vaan loma. Opimme käyttämään tottuneesti S- ja U-Bahneja ja näemme muurin jäänteet sekä paikan, johon Führerbunker aikoinaan haudattiin. Jo parin viikon jälkeen kyllästymme Haribon kumisiin karkkeihin, mutta yllättävää kyllä tykästymme kaikki kolme curry wurstiin.

Kuukaudessa opimme myös kaipaamaan kuivauskaappia, rasvatonta maitoa sekä juustohöylää, puhumattakaan ystävistämme, joiden perään kyynelehdimme muutaman kerran nelivuotiaan kanssa yhdessä. Tiiviin perhekuukauden vastapainona vietän myös kaksi päivää ihan yksinäni: ensimmäisen niistä Starbuck'sissa frappe kädessäni John Greenen teiniromaania lukien, toisen Sachsenhausenin keskitysleirillä.

Kesäkuun lopussa lennämme takaisin Suomeen mukanamme yksi pieni salamatkustaja. 

4 kommenttia:

  1. Kertakaikkisen upeita kuvia ja ihana hetkien kuvaus taas. :)
    M.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kumarrus! Tätä oli kyllä tietyssä nostalgiahuumassa kieltämättä aika kiva kirjoittaa.

      Poista
  2. <3 Meiltäkin löytyy ulkomaan tuliaisia kaksi kappaletta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, eipä olla siis ainoita ollenkaan ;).

      Poista