keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

#vanhemmatrasismiavastaan



Piipahdimme tänään poikien kanssa keskustassa lounaalla. Kaksi annosta sushia kavereiden kanssa, pyörähdys parissa kaupassa ja lopuksi päädyimme bussia odotellessamme vielä Forumin alakerran leikkipaikalle, ihan niin kuin jokaisella kaupunkireissullamme. Nelivuotiaan rynnätessä kiipeilytelineelle leiriydyimme me Pikkuveljen kanssa läheiselle penkille seuraamaan isoveljen leikkejä. Olin juuri ehtinyt kaivaa laukustani puhelimen (koska someaddiktio toim. huom.), kun penkillä vieressä istunut mummo kääntyi meihin päin ja sanoi: "Olipa kiva, että tänne tuli yksi suomalaispoikakin leikkimään. Olen seuraillut tässä jo jonkin aikaa ja kaikki muut perheet ovat vain kiertäneet leikkipaikan ohi nähtyään tuon tumman tytön."


Vasta siinä vaiheessa huomasin, että yleensä täydellä leikkipaikalla ei tällä kertaa tosiaan ollut muita kuin pieni tummapiirteinen tyttö vierasta kieltä puhuvine vanhempineen - ja me. Ja keskenämme saimme leikkiä vielä pitkään: seuraava lapsi leikkipaikalle tuli vasta, kun maahanmuuttajaperhe oli lähtenyt pois.


Hästägillä #vanhemmatrasismiavastaan löydät esimerkiksi Facebookista tukun kokemuksia ja ajatuksia arkipäivän rasismista. Liikkeen tarkoitus on kiinnittää huomiota rasismin vastaiseen taisteluun mutta myös saada ihmiset näkemään, miten juuri me vanhemmat olemme lastemme elämän tärkeimpiä mielipide- ja arvovaikuttajia ja määritämme omalla käytöksellämme sen, miten ennakkoluuloisia tai suvaitsevaisia lapsistamme myöhemmin kasvaa.

Jos ei halua osallistua yleiseen keskusteluun, heiluttaa banderollia mielenosoituksissa tai olla mukana kampanjoissa, voi ainakin näyttää hyvää esimerkkiä: olla ihminen ihmiselle, kohdella kaikkia samalla tavalla ja mennä leikkipaikalle silloinkin, kun siellä sattuu olemaan ainoastaan maahanmuuttajalapsia.

2 kommenttia: