keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Juha Itkonen: Palatkaa perhoset

      "Lähteä. Palata alkuun. 
      Kontata hänen luokseen, sinne missä koti joskus oli. Todeta sen kadonneen.
      Repiä haavat auki. Kursia ne umpeen. Repiä uudestaan."


Juha Itkonen: Palatkaa perhoset (2016)
Otava, 415 sivua. 


Jotkut tarinat ovat vain vähän isompia kuin toiset. Kuten minulle Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän. Tarina jääkiekkokaupungin Södergran-tytöstä Suvi Vaahterasta, josta myöhemmin tuli Suomen suurin rocktähti Summer Maple sekä Suvin laulujen hänestä, Antti Salokoskesta meni ihon alle ensilukemalta. Ja toisella. Ja vielä sillä kolmannellakin.

Onneksi Anna minun rakastaa enemmän tuntui olevan vähän isompi tarina myös Juha Itkoselle. Kymmenen vuotta myöhemmin se sai nimittäin jatkokseen kirjan Palatkaa perhoset.

Kymmenen vuotta on kulunut myös siitä, mihin edellisen kirjan tapahtumat jäivät. Kuluneet vuodet Suvi on kiertänyt juurettomana maailmaa retuuttaen mukanaan tytärtään ja äitiään, välillä lähtenyt, välillä taas päättänyt jäädä, rakentanut huikean uran ja sen jälkeen nähnyt suosionsa hiipuvan. Samaan aikaan Antti on hankkinut omistusasunnon espoolaislähiöstä, perheauton, vakityön lukion historianopettajana sekä vaimon ja lapsen - ja menettänyt kaiken rakentamansa. Mutta ihan niin kuin edelleen on musiikki ja rakkaus, on myös vartaloiden magneetit, jotka vielä vuosienkin jälkeen, silloin kun jo on alkanut tuntua ettei mikään enää tunnu miltään, vetävät Antin ja Suvin yhteen.


"Entä jos merkitys vain ikääntyessä liukenee maailmasta? Ei mitenkään dramaattisesti, ei yhdessä rysäyksessä, ei niin että sitä ensin edes tajuaisi. Mutta entä jos niin käy, kaikki pienet asiat jotka ennen merkitsivät niin paljon merkitsevät vuosi vuodelta vähemmän, lopulta eivät enää mitään. Se mikä kerran oli ihme on nyt vain jotain mitä tuskin jaksaa huomata. Kolme minuuttia musiikkia. Konsertti stadionilla. Kirja, jonka joku on kirjoittanut, yksi miljoonista maailman kirjojen joukossa. Äkkiä, tahtomattaan sitä vain näkee sumuverhon lävitse, eikä sen takana ole mitään."

Anna minun rakastaa enemmän tavoin myös Palatkaa perhoset rakentaa Suvin ja Antin tarinaa kahdesta eri näkökulmasta, Antin ja Suvin äidin Leenan.

Kuten edeltäjänsä, myös Palatkaa perhoset on kirja haaveista ja todellisuudesta, arjesta, unelmista ja aikuistumisesta, siitä loputtomasta kaipuusta, jota ei aina itsekään ymmärrä. Vaikeudesta uskaltaa hypätä ja toisaalta vaikeudesta jäädä, napata ilmasta ohi lentävä perhonen ennen kuin se on jo poissa. Samalla se on edelleen tarina rakkaudesta, joka oli koko ajan ihan siinä käden ulottuvilla - parin lauseen, yhden kosketuksen päässä.

Ensimmäinen huomio: lue Anna minun rakastaa enemmän ennen Perhosiin tarttumista. Mistään itsenäisestä jatko-osasta ei nimittäin ole kyse, vaan kirja saa merkityksensä edellisestä teoksesta, elää sen tapahtumista ja rakentuu sen päälle. Toinen huomio: Jos tykkäsit aiemmista Itkosista, tykkäät varmasti myös tästä uusimmasta. Mutta oli syynä sitten oma vanheneminen, tai Itkosen tai kirjan henkilöhahmojen, tai sitten se, että lukuhetket nykyään varastaa kotitöiltä ja sivuja lehteillessään huolehtii samalla ensi viikon ruokalistasta, ei Perhoset aiheuta enää sitä maailmojamuuttavaa tunnetta kuin mitä Anna minun rakastaa enemmän aikoinaan. Hyvä, jopa loistava, kirja Palatkaa perhoset toki on - mutta sellaisella kovaa vauhtia aikuistuvalla ja vakavoituvalla tavalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti