sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Oktonautti-bingoa, pieniä vieraita ja pari pellillistä pizzaa.



Lapsuudenystävä, joka ilmestyi samettihatussaan koulun pihalle ja on kulkenut sen jälkeen mukana matkassa yli kaksikymmentä vuotta. Tyttö, johon tutustuin Landvetterin lentokentällä yksitoista vuotta sitten. Opiskelukaverin, jonka kanssa yhteydenpito ei loppunut luentojen myötä. Miehen yläasteaikainen koulukaveri, meidän esikoisen kummisetä. Naapurit, uudet ja vanhat päiväkotikaverit, puistokaverit, vanhemmat ja sisko. Ja joka vuosi isompi joukko niitä kaikkein pienimpiä.

Viikonlopun aikana meidän vajaa kuusikymmentä neliöitä täyttyi kolmestakymmenestä synttärivieraasta. Silti sunnuntai-iltana oli harvinaisen mukava kerätä lastenhuoneen matolta pikkulegoja ja raivata keittiön tasot vallanneita Muumi-mukeja, mehulaseja ja pikkulusikoita. Jos jostain olen erityisen onnellinen niin siitä, miten paljon meidän viisivuotiaamme elämässä onkaan tärkeitä ihmisiä.


(Päivänsankari toivoi Oktonautti-teemaa ja sen myös sai: sitruuna-lakutäytteisen kakun meille teki Riikan kakkumania, jota voin suositella kyllä lämmöllä. Ensi vuonna kuitenkin luultavasti taas jotain ihan muuta ja kuinka ollakaan, päivänsankari kuului jo muutama viikko sitten kutsuvan puistossa kavereita kuusivuotissynttäreilleen.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti