maanantai 6. kesäkuuta 2016

Pikkuveli, jonka halusin piilottaa muiden katseilta, ja asukuvat, joissa en osannut olla.



Viime aikoina blogi on ajautunut jonkinasteiseen kriisiin, ihan niin kuin joka kevät. Tai ei ehkä blogi, ennemminkin minä.

Blogikriisistäni kirjoitin viime syksynä täällä. Sen jälkeen bloggaaminen oli hetken taas sitä, miksi siihen alun perin lähdinkin. Kirjoitin kokeilemistamme uusista kasvisruokaresepteistä, Halloween-juhlistamme, matkastamme Tallinnaan, joogasta, kahvista, hyvistä kirjoista ja kieltenopetuksen resursseista sekä tietenkin siitä kesällä matkaan tarttuneesta salamatkustajasta. Syksyn mittaan blogi täytti neljä vuotta. Ja sitten väsyin.

Alkuvuodesta bloggasin jälleen uudella innolla, mutta loppukeväästä kaikki muuttui. Siinä missä lähinnä vain minua koskevia raskausjuttuja ja vauvaan valmistautumista oli tiettyyn pisteeseen asti ollut luontevaa jakaa julkisesti, ei vauvasta ja uudesta elämänvaiheesta kirjoittaminen enää tuntunutkaan samalta. Meille Pikkuveli oli maailman täydellisin vauva juuri sellaisenaan, mutta monelle muulle ennen kaikkea ja pelkästään käsittämättömän pieni, uskomaton kirppu, ei oikea vauva ollenkaan - kommentit, joita ei varmasti missään vaiheessa tarkoitettu sanoa pahalla mutta jotka minä synnytyshormoneissani ja ahdistavissa painokontrolleissa ravatessani kuulin pelkästään loukkauksina. Siinä missä viisi vuotta aiemmin olin ylpeänä jakanut sosiaaliseen mediaan esikoiseni ensimmäiset päivät, päiväunet, hymyt ja uuden pipon sovittelun, halusin nyt mieluummin sulkea lasipurkkiin koko pikkuisen pojan - ja samalla vähän sen isoveljenkin. Tuntui ehkä luontevalta kirjoittaa omista ajatuksista, mutta itse poikani, ne kuitenkin maailman söpöimmät, halusin ennemminkin piilottaa muiden katseilta.

Ja sitten siinä perässä tuli kaikki muu. Työ(nhaku)huolet, joista en julkisesti halua kirjoittaa, ja itse työ, josta siitäkin voin vaitiolovelvollisuuden takia kertoa vain tiettyyn rajaan saakka. Hankintojen esittelyt, jotka alkoivat tuntua entistä vähemmän minulta, ja asukuvat, joissa en edelleenkään osannut olla. Puhumattakaan kirjapostauksista, joita tunnen usein kirjoittavani ihan väärälle yleisölle sekä siitä koko kevään jatkuneesta sairastelukierteestä, joka tuntui välillä imenevän kaiken positiivisen energian. Kun iltaisin olin saanut molemmat poikani nukkumaan, huomasin valitsevani yhä useammin mieluummin Yoogaian tai tv-sarjan mieheni kanssa kuin blogin ääreen istahtamisen. Monesti tuntui, ettei ollut ollut mitään kirjoitettavaa, ja että toisaalta se, mistä haluaisi kirjoittaa, ei ehkä enää julkiseen blogiin sopinutkaan. Ajoittain kohta viisi vuotta pitämäni blogi oli enemmän jotain pakollista kuin se innostava harrastus, jona sen aloitin ja jona sitä jatkoin. Useamman kerran päätin lopettaa koko blogin.

Mutta sitten taas, joka kerta kun olen lopullisesti päättänyt sulkea koko blogin, olen lopulta tullut katumapäälle. Loppujen lopuksi en kuitenkaan ole ihminen, joka käyttää johonkin melkein viisi vuotta ja aika monta tuntia ja sitten vaan lopettaa. Ainakaan en halua olla. Ainakaan vielä.

Tässä kaupungissa tuulee aina ei ikinä ole ollut julkinen päiväkirja, jonka perusteella meidän menemisiä tai tekemisiä voisi kovin tarkasti seurata, eikä se myöskään ole ollut tarina minun perheestäni. Sen sijaan blogi on aina ollut ennen kaikkea blogi minusta, minun ajatuksistani ja minun kiinnostuksenkohteistani. Blogi on aina ollut sellainen kuin minäkin, niin hyvässä kuin pahassakin. Viime aikoina se on kuitenkin ollut sitä vähän liikaakin: se ei oikein osaa päättää, mitä elämältään haluaisi ja minne suuntaisi energiansa, mitä haluaisi jakaa ihmisille ja mitä taas ei ja missä muodossa se pitäisi tehdä. Samalla se kaipaa kuitenkin ehdottomasti pientä freesausta, ehkä uutta nimeä, banneria, alkua (tai loppua), ideoita ja inspiraatiota, ehkä vähän lomaakin ja varmasti ainakin useamman kesäillan, joina poikien mentyä nukkumaan istumme mieheni kanssa anoppilan puutarhakeinussa eikä kumpikaan meistä ole online. (Tämä toive pitää tosin esittää myös uutisnarkkarimiehelleni.)

Joten niin kuin postauksen alusta jo ehkä saattoi arvata: Tässä kaupungissa tuulee aina jää nyt pienelle kesälomalle. Ehkä lomailen vain viikon, ehkä pidempään, ehkä olen täällä jakamassa kesäkuulumisia heti muutaman päivän päästä. Takaisin koneen ääreen istahdan kuitenkin vasta sitten, kun kirjoittaminen ja bloggaaminen saa taas kädet syyhyämään ja pää pursuaa ajatuksia, en siksi että jotain muka pitäisi tehdä.


Loppuun vielä pieni kiitos: statistiikan mukaan teitä on nyt enemmän kuin koskaan ja on kiva huomata, että niiden vanhojen tuttujen lukijoiden lisäksi mukaan eksyy aina ihan uusiakin seuraajia. Ja vaikka kuinka kirjoitankin blogia itselleni, en ikinä olisi jatkanut sitä näin pitkään ilman teitä lukijoita ja teiltä saamaani vastavuoroisuutta. Siksi näin inspiraatiota metsästäessäni kysynkin nimenomaan teiltä:


Mistä olet blogissa tykännyt ja mistä et? Minkä tyylisiä tekstejä haluaisit lukea jatkossa: kevyttä sisältöä kuten reseptejä, kirjavinkkejä, arkikuulumisia, sisustamista vai vähän syvempää pohdintaa äitiydestä, parisuhteesta, lapsista ja ruuhkavuosista? Kuvia vai tekstiä vai molempia? Vai jotain ihan muuta? Lintu vai kala vai perhonen?

16 kommenttia:

  1. Ihanaa lomaa, joskus on tosiaan parempi vain keskittyä siinä vierellä oleviin ihmisiin eikä ruudun takana oleviin. Kovasti olen tykännyt kirjavinkkauksista, ja monia kirjoja sitä kautta lukenutkin :) Syvempi pohdinta kolahtaa myös omaan ajatusmaailmaani, sitä tulee itsekin paljon harrastettua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tarkoitus onkin keskittyä seuraavat viikot ystäviin ja perheeseen! Ja kiva kuulla, että kirjapostauksiakin luetaan ja että joku on niistä löytänyt itselleenkin luettavaa - juuri sitä kun olen toivonutkin. Ihanaa kesää myös sinne!

      Poista
  2. Ensin alkuun tärkein: minä pidän blogisi nimestä! Se on persoonallinen ja mieleen jäävä, kuitenkin jotenkin tuttu eikä liian erikoiseksi taittava. Tosi hyvä nimi siis!

    Minä pidän blogissasi - yllätys yllätys - eniten kirjajutuista. Mutta on myös kiinnostavaa lukea kotijuttuja tai ihan vain arkikuulumisia, sillä luen nykyään niin vähän enää muita kuin kirjablogeja, että ne tuntuvat raikkailta.

    Mutta ymmärrän fiilikseksi. Vaikka minulla menee blogini kanssa nyt hyvin (hahha), niin takana oleva rankka vuosi ja juuri alkanut kesäloma ovat saaneet sen aikaiseksi, että minunkin blogini saattaa ottaa vähän lepoa kesän aikana. Ei mitään radikaalia, tuskin kovin pitkään, mutta kesällä haluan tehdä muutakin kuin blogata.

    Ihanaa kesää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kesää myös sinne! Tauko tekee varmasti välillä ihan hyvää, vaikkei bloggaamiseen varsinaisesti olisikaan leipiintynyt. Ja ainakin lomalla saa uusia ideoita ja inspiraatiota, jos ei muuten!

      Hah, itse olen aina pitänyt blogini nimeä ihan liian pitkänä enkä ole osannut ajatella sitä ollenkaan noin. Mutta totta, onhan se omaperäinen, mutten kuitenkaan "liian".

      Poista
  3. Juuri tulin etsimään täältä kirjavinkkejä huomista matkaa varten. Etsin täältä myös reseptivinkkejä aina silloin tällöin. Eniten pidän kuitenkin kuvistasi ja niistä "arkisista" postauksista. :)

    -R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa, toivottavasti löysit matkalukemista :)! Itsekin bongailen muuten usein blogeista ruokavinkkejä, joita sitten omassa keittiössä testataan. Jotenkin niin paljon helpompaa kuin perinteiset keittokirjat tai pelkkä googlaus.

      Poista
  4. Arkijutut, matka- ja ruokajutut on niitä joista itse eniten kiinnostun. Kivaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva tietää, että monenlaisille jutuille löytyy lukijoita. Ihanaa kesää sinnekin :)!

      Poista
  5. Ensin...kiitos tästä blogista. Olet monta ruokakriisiä pelastanut. Ja miten mukavaa on lukea matkajuttuja. Hyvää lomaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva, jos joku on tällä blogilla välttänyt ruokakriisin - meillä tuo "Mitä tänään syötäisiin?" kun tuntuu olevan niin yleinen päänvaiva, että todellakin tiedän, mistä puhut ;). Matkajuttuja luvassa varmasti myöhemmin kesällä, kun piipahdetaan taas Tukholmassa. Kivaa kesää sinnekin!

      Poista
  6. Kiitos blogistasi, olen seurannut sitä alusta asti. Minullakin on kaksi poikaa (05/11 ja 04/15) ja sama ammatti, joten eniten kiinnostaakin jutut teidän arjesta ja työhösi liittyvät postaukset. Sairastelukierteet ja työnhakuhuolet ovat valitettavasti täälläkin tulleet tutuiksi. Ihanaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mahtavaa, on aina jotenkin tosi hauska kuulla, että siellä ruudun toisella puolella on joku ihan tuntematon mutta ihan samassa elämäntilanteessa. Sairastelukierteistä ja työnhakuhuolista ei tosin voi tykätä. Ihanaa kesää myös teidän perheelle!

      Poista
  7. Blogistani löytyisi kiva kirja-aiheinen haaste sulle! :) http://littleyellowheart.blogspot.fi/2016/06/kirjahaaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos, pitää ehdottomasti rueta pohtimaan vastauksia noihin kysymyksiin :)!

      Poista
  8. Eniten olen pitänyt blogissasi siitä, ettei koskaan tiedä, mikä edellä mainituista genreistä on vastassa. Kun on keskittymiskyky kuin kultakalalla, ei yhden aiheen blogin lukemisesta tule mitään. Vielä kun ne kirja-arvostelut muistaisi kirpparilla hyllyjä selatessakin...

    Mukavaa (blogi)lomaa kuitenkin! :)

    -Pinja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama täällä: eniten tulee ehdottomasti luettua blogeja, joissa käsitellään vähän sitä sun tätä ja yhden aiheen blogit tulee useimmiten vain silmäiltyä läpi mielenkiintoisten juttujen toivossa.

      Kivaa kesälomaa myös teille - sitten kun se kunnolla pääsee alkamaan :)!

      Poista