sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Ensimmäiset kuusi vuotta.




Ehkä tämäkin on osa herra Murphyn nerokasta suunnitelmaa, mutta jostain syystä oksennustaudit alkavat aina yöllä. Niin tälläkin kertaa. Ehkä alitajuisesti olin herännyt muutamaa sekuntia ennen huutoa ja katsonut kännykän kelloa. Se oli puoli viisi.

Ja sitten lastenhuoneesta kuului sellainen huuto, että tiesin nyt olevan oikeasti hätä. Ensin "Äiti!" ja heti perään "Isi!".

Jos jotain Herra Murphy ei kuitenkaan tiennyt niin sitä, että me ollaan tiimi. Parissa sekunnissa olimme molemmat neljävuotiaan huoneessa, jossa minä otin kiinni seuraavan oksennuksen isin samalla rauhoitellessa poikaansa. Samalla kun minä revin sängystä lakanat ja pehmolelut, pesin ne ensin nyrkkipyykillä ja viskasin lopulta pyörimään koneeseen, auttoi mies pojaltaan likaisen yöpaidan, käytti suihkussa, lohdutti ja puki päälle puhtaan yöpuvun. Vaatehuoneesta kannettiin yhdessä lastenhuoneen lattialle vieraspatja, johon petasin sängyn perheen miehille, ja isi kaivoi kirjahyllystä Vaahteranmäen Eemelin. Kun minä siirryin hoitamaan Pikkuveljeä viereiseen huoneeseen, kuulin miehen aloittavan. Vaahteranmäellä asui poika, jota sanottiin Vaahteranmäen Eemeliksi. Hän oli villi pieni jukuripää, ei ollenkaan tuollainen kiltti lapsi kuin sinä...
 

Oli harvinaisen huono yö. Mutta siellä pimeydessä Pikkuveljeä imettäessäni mietin, että jos jonkun kanssa tästäkin selvitään, niin nimenomaan tuon miehen.


Kymmenvuotishääpäivänä tuotakin huhtikuista aamuyötä muistellaan jo varmasti yhdessä nauraen. Eikä siihenkään ole enää kuin neljä vuotta aikaa.



Kuvat Caro K.

2 kommenttia:

  1. Meillä oli myös tuollainen työnjako ennen, mutta nyt on opittu, ettei molemmat voi saada vatsatautitartuntaa samaan aikaan. Se kun tarttuu samalla itämisajalla. Pari kertaa kun on ollut kaksi täysin petipotilasta vahtimassa lasta, niin nykyään toinen uhrautuu siivoamaan yökköjä ja toinen terveen lapsen kanssa eristyksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan jotenkin kuviteltu (ehkä vähän naiivistikin), että tämänkokoisessa asunnossa ei tautia oikein voi paeta, joten se tulee kyllä kaikille, jos on tullakseen ja ihan silloin, kun se itse "haluaa". Muutaman kerran tosin olemme sairastaneet vatsataudin miehen kanssa yhtä aikaa niin, että lapsi on siinä vaiheessa ollut jo terve ja voin sanoa, että niinä päivinä on kyllä kaivannut sitä, että isovanhemmat asuisivat vähän lähempänä :O.

      Poista