lauantai 23. heinäkuuta 2016

Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas.


Se iski Prismassa, hedelmäosastolla: Pikkuveli on jo niin iso, ettei sitä enää muista saati tunnista keskoseksi. Kun nimittäin saavuin takaisin ostoskärryilleni mukanani juuri punnitsemani pussillinen tomaatteja, oli täysin tuntematon mies pysähtynyt katselemaan kopassaan tapittavaa Pikkuveljeä ja minut nähdessään totesi: "Taitaa olla puolivuotias tämä vauva? Meidän lapsenlapsi täytti juuri puoli vuotta ja sitä seuratessa on nyt oppinut arvioimaan muidenkin vauvojen ikää."

Aika lähelle: kahden viikon kuluttua vauvavuodesta on meilläkin jo puolet takana. Ja ainakin kuukauden olen jo Pikkuveljen ikää kysyttäessä vastannut pelkällä iällä, ilman sitä pakollista, selittelevää, ärsyttävääkin Mutta se syntyi viisi viikkoa liian aikaisin -lopetusta.

Kassalla ostoksia pakatessa oli hyvä mieli. Sillä nyt, tuolla hedelmäosastolla, joku tuntematon kommentoi ensimmäistä kertaa pikkuisen viisikuukautisen poikani kokoa positiiviseen sävyyn.

Lapsen koon kommentointi on puhuttanut viime aikoina useammassa blogissa. Esikoisen vauva-aikana en asiaa edes osannut ajatella: nelikiloisena syntyneellä poika R:llä kun oli jo sairaalasta kotiutuessa pyöreät posket, ja tuntui pelkästään mukavalta, kun kaupassa ihailtiin pulleita pikkukäsiä ja ihan tuiki tuntematon mummo saattoi vaunukoppaan vilkaistuaan huomauttaa (nykyään ehkä eniten vihaamani kommentin siitä), kuinka meillä on selkeästi oltu ruoka-aikaan kotona. Ehkä juuri siksi, pelkkiin kehuihin tottuneena, vauvan koon arvostelu tuli Pikkuveljen kanssa niin suurena järkytyksenä: yhtäkkiä kenellä tahansa, ja erityisesti niillä ventovierailla, tuntui olevan oikeus kurkistaa työntämiini vaunuihin tai kantamaani turvakaukaloon ja päivitellä pikkuruisia sormia, kauhistella pientä nenää, sanoa Ei oikea vauva ollenkaan. Pulleasta, pyöröposkisesta vauvanormista poikkeavan Pikkuveljen kanssa jo pelkästään ruokakaupassa poikkeaminen tuntui ensimmäiset kuukaudet melkein kuin olisin heittänyt lapseni susille, ja useamman kerran olisin halunnut sulkea lasipurkkiin koko pojan. Vasta kun vauva oli tuplannut syntymäpainonsa, alkoi tuntua hyvältä julkistaa Pikkuveljestä kuvia ja tarkkoja mittoja en osannut kuvitella julkistavani siinäkään vaiheessa.

Toisaalta sääli.

Sen viimeviikkoisen kauppareissun jälkeen oli pakko kaivaa koneelta nämä Melinan ottamat new born -kuvat, ne jotka napattiin kolmeviikkoisesta Pikkuveljestä reilut kuusi kiloa ja kaksikymmentä senttimetriä sitten. Ne, jotka kyllä jaoin ystäville Facebookissa, mutten koskaan julkaissut täällä blogissa. Ihan turhaan näitäkin piilottelin: maailman kaunein poikahan niissä on, pieni ehkä, mutta silti juuri oikeanlainen.

6 kommenttia:

  1. Voih, miten ihana!!! Kertakaikkinen mestaripiirros. <3

    M.

    VastaaPoista
  2. Aivan täydellinen <3 Ihania kuvia!!

    -Hanne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja niin muuten onkin. Mutta mihin toi vastasyntynyt on oikein kadonnut, ihmettelen vaan ;)!?

      Poista