perjantai 19. elokuuta 2016

Meidän koti numeroina.



Aika tarkalleen kuusi vuotta sitten istuimme elämämme ensimmäistä kertaa lainaneuvotteluissa. Minulla oli mahassa vauva, josta ei tiennyt vielä kukaan muu kuin mies ja pikkusisko, ja miehen väitöskirja oli vasta alussa. Hirvitti. Parin kuukauden päästä siitä pakkasimme kuitenkin pikkuruisen vuokrakaksiomme yliopiston kirjastolta haettuihin pahvilaatikoihin ja laatikot meidät edelliskesän häissä hääautona toimineeseen Hiaceen. Sohvan kantamisessa auttoivat sisko ja miehen kaverit ja muuttopizzat tilattiin Mariasta.


Ja tässä se edelleen on, meidän koti.


58 neliötä (sekä yksi aivan täyteen ahdettu häkkivarasto)
3 huonetta ja
1 keittiö
48 vuotta vanha talo
3 sänkyä 
2 saunavuoroa viikossa sekä naisten lenkkisaunassa yleensä yhteensä viisi naapuria samaan aikaan parantamassa maailmaa
26 mustavalkoista perhekuvaa keittiön seinällä
2 synnytyssairaalasta tänne kannettua pikkuista poikaa


13 itse maalattua seinää ja 
1 itse tapetoitu
4 ruukkukasvia 
2 läppäriä ja yksi tabletti
3 kartongista itse askarreltua kruunua
1 vaatehuone (joka tällä hetkellä on täynnä kirppiskasseja)
5 järjestetyt lastensynttärit, yhdet Halloween-naamiaiset, yhdet tuparit, useammat uudenvuodenillanistujaiset sekä yhdet lasten vohvelikekkerit
aika monet itkut, riidat ja raivarit muttei vielä yhtään seinään heitettyä astiaa 
15 seinään porattua Ribba-kehystä


1 vieraspatja, joka levitetään tarvittaessa olohuoneen lattialle
parisensataa kirjaa
1 kahdesta kuormauslavasta tehty sohvapöytä sekä
1 satavuotias navetanovi, joka meillä muuttui sängynpäädyksi
1 valkoinen nojatuoli, joka yleensä aina on miehen vaatteiden vuoraama
6 erilaista viinilasia sekä 11 erilaista Muumi-mukia
noin 10 kiloa legoja
9 tuolia ja yksi sohva, mutta silti monta tilaisuutta, jolloin meille on hyvin mahtunut nelisenkymmentä ystävää



Oikeastaan vasta tänä syksynä olemme vähän puolihuolimattomasti alkaneet silmäillä isompia asuntoja. Ja nimenomaan isompia asuntoja, ei tontteja tai parisataaneliöisiä omakotitaloja. Kuluneen kuuden vuoden aikana olemme nimittäin kotiutuneet alueelle, tutustuneet naapureihin ja lähikaupan myyjiin, ottaneet omaksi pihaksemme lähimmän leikkipuiston ja huomanneet, että sinne kipitettyämme löydämme aina seuraa, saaneet hyviä ystäviä ja alkaneet tykästyä siihen, että joku muu leikkaa ruohon ja auraa parkkipaikan lumen alta. Ja kun oikein tiivistää, niin 120-senttiseen sänkyyn mahtuu sunnuntaiaamuisin hyvin loikoilemaan neljä ihmistä.

2 kommenttia:

  1. Tämä oli jotenkin todella hyvänmielen postaus! :) Pystyn myös näkemään mielessäni valkoisen nojatuolin vaatteilla vuorattuna, kuulostaa kovin tutulta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, olipa kivasti sanottu! Ja jännä juttu: tänään juuri selailin Etuovesta alueen isompia asuntoja ja sitten näitä tämän postauksen kuvia ja olin aika tyytyväinen tähän kotiin. (Kun vaan sen tuolin saisi vielä joskus raivattua esiin kaikkien niiden miehen siihen "hetkeksi tuulettumaan" laittamien vaatteiden alta...)

      Poista