lauantai 6. elokuuta 2016

Vähän vatsalihaksista ja niin, huolistakin, kai.


Selailin tässä joku aika sitten  Iltalehden nettiversiota. Valittavana oli uutiset Nizzan terrori-iskusta, Münchenin ampujapojan tarkempi henkilökuva sekä uutinen Donald Trumpin porskutuksesta Jenkkien vaalikampanjassa. Ahdisti. Lopulta ainut teksti, jonka klikkasin auki, oli Benjamin Peltosen paita napaan asti auki: Jestas, mitkä lihakset! Katso kuva. 

Vähän kieltämättä mietitytti, että näinkö pinnallinen minustakin on tullut: kaikista tarjolla olevista uutisista (tosin Iltalehden juttujen kutsumisesta uutisiksi voi siitäkin olla montaa mieltä) valitsin luettavakseni jutun somejulkkiksen (tai no, ilmeisesti myös laulajan) vatsalihaksista. Mutta tätä kai se on: toinen toistaan synkempien juttujen sijaan tai vastapainoksi kaipaa välillä jotain ihan muuta, mahdollisimman kevyttä, vaaratontakin. 

Blogien kanssa tuntuu olevan vähän samoin: vaikka syvempiä pohdintoja arvostankin, tuntuu välillä hyvältä pysähtyä selailemaan ihana vaan noita kuvia Gugguun uudesta syysmallistosta tai ihastelemaan jonkun toisen uudistunutta makuuhuonetta. Mutta sitten ovat ne tilanteet, että omassa elämässä asiat ja vähän huoletkin ovat sellaisessa mittakaavassa, etteivät kauden jumpsuitit - edes ne ihanan luumunväriset -, syksyn uutuuskirjat tai alekoodit verkkokauppohin oikein tunnu omilta - saati niistä kirjoittaminen. Siksipä nyt syksyllä pidän hieman sairaslomaa, jonka kestoa en vielä tiedä. Voi olla, että blogi päivittyy nyt hitaammin tai hiljenee ajoittain kokonaan. Voi olla myös, että välillä täällä pohditaankin nimenomaan niitä lastenvaatteita, ihan vaan koska silloin tällöin paras lääke mustaan päivään voi hyvinkin olla se luumunvärinen college. Omasta tilanteestani kerron sitten, kun siltä tuntuu ja asiat ja lähetteet hieman selviävät. Ja kun olen taas valmis sarkasmiin ja mustaan huumoriin, on sitäkin varmasti tulossa. 


Nyt mennään kuitenkin näillä. Mutta kertokaa te, kuka muu on nähnyt Benjamin Peltosen treenatun yläkropan?

6 kommenttia:

  1. Itse olen lopettanut, tai ainakin vähentänyt, Iltalehden selailua koska on jotenkin sairasta että siellä oikeasti vakavien aiheiden seassa on yhtäkkiä juuri jotakin noin kevyttä kuten jonkun vatsalihakset.
    Tsemppiä sinne, toivottavasti huolet vähenevät syksyn mittaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta: ensin on juttu Münchenin ampujasta ja heti perään joku "oletko aina kuorinut appelsiinin väärin - katso kuvat". Puhumattakaan niistä alas asti auki olevista paidoista...

      Kiitos tsempeistä <3!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. <3 <3 <3
      (Miten nämä sydämet eivät muuten ikinä tällä Bloggerilla onnistu?!)

      Poista
  3. En tiedä onko se pinnallista vai itsensä suojelua, että rankkojen juttujen seasta valitsee joskus jotain aivan muuta. Itse elän välillä uutispimennossa päiviä, kesällä jopa viikkoja, omasta valinnastani. Taipumukseni kantaa koko maailman tuska on liikaa muutenkin, mutta joskus uutisten lukemisen jälkeen ollaan pohjamudissa. Ja niin, on sitä tuskaa muutenkin, elämä ei aina heitä eteen pelkkiä vaahtokarkkeja. Joskus itse mietin kun bloggailen kirjoista (tai kirjaostoksista tai muusta vastaavasta), että onko tässä nyt pointtia kaikkien kuohuttavien terrori-iskujen, menetyksien ja huolien seassa, mutta oikeastaan juuri siksi niin pitääkin tehdä.

    Hurjasti voimia ja tsemppiä, toivottavasti kaikki menee hyvin ja elämä vielä hymyilee leveästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en toisaalta osaa olla uutispimennossakaan, vaikka sekin varmasti tekisi ihan hyvää. Ja nyt kun lopetettiin paperilehden tilauskin, tulee entistä enemmän luettua näitä iltapäivälehtiä, sillä niillä jutut ovat kuitenkin ilmaisia (vrt. vaikka Keskisuomalainen, joka meille ennen tuli). Mutta sitten ne ovat nimenomaan tätä sensaatiodraamaa tai vaihtoehtoisesti pelkkää höttöä (huttua).

      Yhden genren blogit ovat mielestäni asia erikseen: kun on koko ajan kirjoittanut pelkistä kirjoista tai vaikka kauneudesta, voi sitä jatkaa myös silloinkin, kun elämässä on jotain muuta. Sen sijaan lifestyle-blogin pitäminen minkään huolen keskellä ihan muuttumattomana tuntuisi jotenkin feikiltä, eikä onnistuisi ainakaan minulta.

      Kiitos <3!

      Poista