perjantai 9. syyskuuta 2016

Perhepuistoista, perjantaipullasta ja hyvistä tyypeistä.


Elokuun alussa meiltä evättiin perhekerhopaikka. Tai ei varsinaisesti evätty, mutta toisin kuin viime keväänä perheen viisivuotias ei enää ollut sinne tervetullut. Koska sääntöjen mukaan yksi lapsi voi olla kerrallaan kirjoilla vain yhdessä varhaiskasvatuspalvelussa, olisi minun pitänyt ottaa esikoiselle ylimääräinen päiväkotipäivä, jotta olisin samaan aikaan päässyt Pikkuveljen kanssa kerhoilemaan. Siispä jätimme kerhon väliin koko porukka. Olisi tuntunut aivan älyttömältä viedä isompi hoitoon ja mennä itse pienemmän kanssa siksi ajaksi kerhoon, jonka aktiviteeteista kuten kuvistöistä, leipomisesta ja askartelusta nimenomaan se isompi olisi nauttinut ja saanut jotain irti. Puhumattakaan siitä, että uuden varhaiskasvatuslain ja subjektiivista päivähoito-oikeutta rajaavan säädöksen tultua kaupungissa voimaan ei niitä ylimääräisiä hoitopäiviäkään enää noin vain - tai ollenkaan - oteta.

Kieltämättä harmitti, sillä kerho oli ollut meille keväällä yksi mukavimmista aktiviteeteista. Mutta hetken puhistuani tajusin, että loppujen lopuksi yhteen kerhoon riittää hyvät tyypit, eväät ja kasa ideoita ja niitä kyllä löytyy ilman varhaiskasvatuspalveluitakin. Kun huutelin varjokerhosta kiinnostuneita Facebookissa, sain heti kasaan kymmenkunta perhettä entisistä työkavereista vanhojen ystävien kautta uusiin puistotuttavuuksiin. Innostuivat ehkä niistä railakkaista ja lapsivapaista pikkujouluista, jotka myös oli tarkoitus lisätä opetussuunnitelmaan. 

Nyt kolmena perjantaina olemme sitten kokoontuneet porukalla. Ensin pidettiin puistonyyttärit ja grillattiin makkaraa. Sitten pakattiin mukaan eväät, matkustettiin bussilla kaupungin toiselle laidalle ja vietettiin aamupäivä Kangaslammella toimintapuistossa. Sen jälkeen kiivettiin vaunujen kanssa Harjulle, ihmeteltiin eläimiä Luontomuseossa ja maisemia näkötornissa ja lopulta grillattiin taas makkaraa. Joka kerta on lopuksi päädytty perhepuistoon: perjantaisin kun siellä on hyvän seuran lisäksi tarjolla aina sekä tuoretta kahvia että vastaleivottua pullaa. Meidän kulkumme tosin suuntaa puistoon myös käytännössä kaikkina muinakin viikonpäivinä. Niinäkin päivinä, jolloin pullaa ei ole tarjolla, voi puistossa aina keittää itselleen kupin kahvia ja istahtaa penkille parantamaan maailmaa viisivuotiaan viilettäessä paikasta toiseen.

Ja itse asiassa myös useampi niistä perjantaiporukan hyvistä tyypeistäkin on alun perin tarttunut mukaan tuolta samasta perhepuistosta, sieltä penkiltä tai hiekkalaatikon reunalta.

Tällä viikolla Jyväskylän kaupungissa julkistettiin suunnitelmansa uusista lapsiperheitä ja (varhais)kasvatuspalveluita koskevista leikkauksista. Päiväkotien ryhmäkokojen rajun suurentamisen ja koulujen opetusryhmien kasvattamisen lisäksi listalla oli muun muassa perhepuistojen ja kerhotoiminnan lakkauttaminen. Koska juuri nyt en noista suunnitelmista osaisi kirjoittaa tarpeeksi poliittisesti korrektisti, muistutan vain, että lähiaikoina on tarkoitus osoittaa mieltä Mäki-Matin ja muidenkin kaupungin perhepuistojen säilyttämisen puolesta ja kaupungin leikkaussuunnitelmia vastaan. 

Ihan vaan koska hyvät tyypit, puisto ja perjantaipulla eivät ole pelkästään niitä asioita, joita haluan poikieni myöhemmin lapsuudestaan muistavan vaan ihan meidän henkireikämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti