maanantai 31. lokakuuta 2016

Kuusitoista vuotta elämästä.


Jotkut asiat eivät ikinä muutu ja jotkut taas, no, onneksi muuttuvat aika paljonkin. 

Kun ensimmäistä kertaa näin Kentin livenä, elettiin elokuuta 2000. Oli kangaskassi, spagettiolkaintoppi, edellisenä päivänä Itäkeskuksesta ostettu uusi farkkutakki ja hiuksissa Liven punainen kotiväri, jonka levityksessä sisko auttoi. Ikää oli kuusitoista, lippu Ankkarockiin maksoi sata markkaa ja ainoastaan mukana ollut, juuri kahdeksantoista täyttänyt serkku kavereineen pääsi anniskelualueelle. Kahden lavan takia piti loppuillasta tehdä valinta: joko pienemmän lavan pääesiintyjä Tyrävyö tai samaan aikaan päälavalla soittanut Kent. Koska Tyrävyö oli sinä kesänä jo nähty Tyrkkyrockissa, valitsin jälkimmäisen. Ja sille tielle jäin.

Viime perjantaina suuntasin viimeiselle Kentin-keikalleni. Oli vauva, viisivuotias, vaunut, kaksi istuinta farmariauton takapenkillä sekä takaluukku aivan täynnä tavaraa, sillä johan tässä kolme päivää oli tarkoitus olla reissussa.  Ratin takana istui hän, josta kuluneen kuudentoista vuoden aikana tuli ensin kaveri, sitten poikaystävä, opiskelija, puhelinmyyjä, maisteri, aviomies, isä ja tohtori. Se vuosituhannen vaihteen pitkä punainen tukkakin vaihtui toisen malliseen jo kauan ennen ylioppilaskirjoituksia (ihan niin kuin ne Harry Potter look alike -pokatkin) ja spagettiolkaintopin sijaan päällä oli imetystoppi. Jos Ankkarockin aikaan sijattiin vuode serkun huoneen lattialle, meitä odotti nyt Kluuvissa King Size Superior. Eihän se mikään kaikista halvin ollut, mutta toisaalta siitä sai S-bonusta. Peruutusturvasta piti maksaa vielä viisikymppiä extraa, mutta minkäs teet: lapsiperheessä kun ei ikinä tiedä, iskeekö vesirokko, norovirus tai vuosisadan flunssa juuri ennen reissua.

Mutta sitten on ne asiat, jotka ovat ja pysyvät. Noihin kuuteentoista vuoteen ja kahden keikan väliin kun mahtui kolme muutakin keikkaa, 11 levyä ja lukemattomia kappaleita, joista tuli jollain tavalla merkityksellisiä.

Kun lähikuvia katsoi, niin näkyihän siellä Jocke Bergin silmäkulmassa jo muutama ryppy, mutta niin vain olin minäkin vetänyt jalkaani nahkahousut, vaikken vieläkään ole saanut raskauden jälkeistä kuntoilua aloitettua. Ja lopultahan ikä tuntui olevan ihan vain numero. 747 kun kuulosti yhtä hyvältä kuin silloin kuusitoista vuotta sitten ja Utan dina andetag sekä Stoppa mig juni paremmilta kuin milloinkaan.

Hienosta keikasta huolimatta - tai ehkä juuri siksi - koko loppuillan ja viikonlopun oli vähän tyhjä olo. Koska onhan tämä nyt vääjäämättä yhden aikakauden loppu. Pahoin nimittäin pelkään, että kun sydänsurut, festarikesät ja tyttöjen illat ovat vaihtuneet lauantaisaunaan, lainanlyhennyksiin ja neuvolakortteihin, ei mikään musiikki enää tämän jälkeen tule tuntumaan yhtä isolta.


(Ja huolestuneille tiedoksi: keikan ajan nuo seurueen kolme miestä olivat siellä Kluuvissa ihan keskenään ja minä sain hyvästellä nuoruudenrakkauteni tyttöporukassa. Yllättäen Pikkuveli oli myös hyväksynyt tuttipullon ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen ja mennyt nukkumaan ensimmäistä kertaa ilman äitiä ja ilman mitään ongelmia. Tai näin mulle sanottiin.)

3 kommenttia:

  1. Meillä on osana kotivakuutusta jatkuva matkavakuutus. Se on voimassa 50 kilometria kauemmas kotoa suuntautuvilla matkoilla. Ihan kätevä, jos lapsi sairastuu ja matka peruuntuu, kuten kävi kesällä. Vakuutus korvasi kaiken (lapsi toki piti käyttää lääkärissä, mutta päivystys ei maksanut mitään lapselta). Kannattaa harkita! Vai onko teillä kenties sellainen (olemassaoloa ei välttämättä muista). Silloin ei tarvitse erikseen maksaa peruutusturvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten, meilläkin on tosiaan jatkuva matkavakuutus osana kotivakuutusta. Siinä tosin on sen verran iso omavastuu, että hyötyä siitä alkaa olla lähinnä vasta peruuntuneen ulkomaanmatkan kohdalla ja joten kotimaanreissuihin pitää kyllä melkein ottaa vielä erillinen peruutusturva.

      Poista
    2. Ok, vakuutuksissa on eroja. Meillä ei ole omavastuuta matkavakuutuksessa ollenkaan matkan peruuntuessa sairauden vuoksi.

      Poista