keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Äitiysloman to do ja kuinkas sitten kävikään.


Ensi viikolla se loppuu, minun virallinen vanhempainvapaani: pienen varaslähdön maailmaan ottanut, vain vähän paria maitopurkkia painavampana syntynyt vauva on yhtäkkiä reilut kymmenen kuukautta ja vajaat kymmenen kiloa, virallisesti kunnalliseen päiväkotiin kelpaava. Kun aika tarkalleen vuosi sitten korjailin vuoden viimeisiä englannin kokeita, suunnittelin samalla tulevaa äitiyslomaani ja sitä, kuinka käyttäisin sen ainakin downshiftailuun, kahviloissa luuhailuun, matkusteluun sekä kovaan treeniin. No, kuinkas sitten kävikään...



Suunnitelma: Hemmotella itseäni ja ottaa omaa aikaa ennen vauvan syntymää

Toteutus: Oli varattuna kosmetologi ja kampaaja ja sovittu jo useammat lounastreffit sekä maalisvauvojen odotusryhmän tapaaminen. Toisin kävi: ensimmäisenä äitiyslomapäivänäni olin jo lounasaikaan sisällä synnytysvastaanotolla ja sitä seuraavana päivänä Pikkuveli päätti syntyä, viisi viikkoa ennen aikojaan. Odotusryhmän tapaamisessa piipahdin pikaisesti ilman vauvaa ja mahaa; porukan seuraava vauva syntyi maaliskuun alussa.


Suunnitelma: Viimeistellä aloittamamme olohuoneremontti

Toteutus: Vanha tapetti raaputettiin irti, seinät pestiin, paikattiin ja hiottiin ja tilalle vedettiin kaksi seinällistä valkoista ja yksi seinällinen harmaata struktuurimaalia. IKEA-kalusteita kasattiin kaksi iltaa ja kirjoja lajiteltiin yksi. Ei ehditty ennen vauvan syntymää, mutta toukokuussa ennen esikoisen viisivuotisjuhlia oli lopulta valmista.


Suunnitelma: Matkustaa

Toteutus: Vähän haikeana luen aina tarinoita äitiysloman totaali-irtiotosta Thaimaassa tai matkasta ympäri Eurooppaa vauva kantorepussa. Aina tasaisin väliajoin mekin ollaan intouduttu suunnittelemaan reissua, selattu nettiä ja haaveiltu kiinnostavista kohteista, mutta ennen kuin yhtään varausta on saatu tehtyä, on aina tullut se vaihe, jossa tehdään hampaita, podetaan eroahdistusta tai muuten vaan itketään nukkumaan menoa niin, että laasti rapisee, ja ajatus koko perheestä yhdessä hotellihuoneessa tai useiden tuntien lennoista on liukunut yhä kauemmaksi. Mutta sitten on onneksi myös Black Friday ja sen verran hyvät lentotarjoukset, että tammikuussa, jos kukaan ei oksenna, kuumeile tai rapsuttele vesirokkonäppylöitä, mekin lähdemme vähän kesäkuista Tukholmaa pidemmälle ja pyöräytämme Pikkuveljeä Keski-Euroopassa.


Suunnitelma: Luuhata kahviloissa

Toteutus: Keväällä aloitimme poika R:n kanssa perjantaipullaperinteen: meidän viikonloppu alkoi aina kahvilla ja herkulla. Kahviloista alkanut perinne on viime kuukausina siirtynyt tarkoittamaan enemmän lähikaupan paistopisteen viinereitä tai perhepuiston korvapuusteja, mutta perinteestä ollaan pidetty kiinni.
 

Suunnitelma: Aloittaa taas lenkkeilyn, joogata ja päästä taas pikku hiljaa hyvään kuntoon

Toteutus: Siinäpä uuden vuoden lupaus vuodelle 2017.


Suunnitelma: Viettää imetysmaratonit kirjoja ahmien ja Netflix-sarjoja tuojottaen

Toteutus: Viimeisen kymmenen kuukauden aikana olen katsellut läpi American Horror Storyn kolmannen ja neljännen tuotantokauden sekä Orange is the new blackin kolme ensimmäistä tuotantokautta - ja molemmat pääasiassa samalla Pikkuveljeä imettäen. Ihan mihinkään esikoisen ajoilta tuttuun pesimiseen en kuitenkaan ole päässyt, jo ihan luonnollisesta syystä: imettäessäni olen nimittäin myös laittanut ruokaa, antanut jääkaapin ylähyllyltä jogurttipurkin, etsinyt kadonnutta sukkaa, lukenut Isoa kilttiä jättiä, huudellut ohjeita viereiseen huoneeseen, paloitellut hampurilaista ja leikkinyt Oktonautteja, noin niin kuin muutamia mainitakseni.


Suunnitelma: Downshiftata

Toteutus: Viimeisen kymmenen kuukauden aikana olen viettänyt tuntikausia puistonpenkillä tai hiekkalaatikon reunalla maailmaa parantaen, lähtenyt ex tempore lounaalle ja siitä vielä jälkkärikahveille ja viettänyt kotihousupäiviä hamahelmien, Disney-elokuvien ja kirjojen parissa. Silti jotenkin kummallisesti stressin määrä on vakio, ja jossain takaraivossa tykyttää edelleen kiire, se sellainen, joka kuiskii, mitä kaikkea pitäisi vielä ehtiä ja mitän vielä on tekemättä. Vielä kymmenessä kuukaudessakaan en ole ihan lopullisesti sisäistänyt, että ne päivät, joina meidän oikeasti pitää saada kurahousut jalkaan tiettyyn kellonaikaan mennessä, ovat aika harvassa.


Suunnitelma: Laittaa valokuvat albumeihin

Toteutus: Äitiyslomani alkajaisiksi kävin kyllä läpi viimeisen kahden vuoden valokuvat, teetin niistä paperikuviksi viisisataa parasta ja ostin kiinnikkeitä ja tyhjiä sivuja. Noin parin sadan kuvan jälkeen uuvahdin. Siellä ne odottavat edelleen, loput kolmesataa kuvaa. Mutta onneksi on kevät.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Oi kiitos <3. Mutta ihan uskomatonta kyllä, miten voi kymmenen kuukautta mennä näin nopeasti!

      Poista