lauantai 5. marraskuuta 2016

Hämähäkkejä, velhoja, oksentava kurpitsa ja yksi elävä muuttolaatikko.


Aika usein kuulee sanottavan, ettei amerikkalaistyylinen Halloween oikein sovi tänne Suomeen eikä sitä tänne pitäisi tuodakaan. Kauhufanina olen ehkä vähän toista mieltä: vaikken tyrkkäisikään poikiani Karkki vai kepponen? -kierrokselle, niin tykkään kyllä suunnitella asuja ja pukeutua, kaivertaa kurpitsaa, väkertää suklaakeksien päälle lakritsihämähäkkejä ja levitellä hämähäkinseittejä ympäri asuntoa.  Kauppohin hiipivää Halloween-krääsääkään en pidä kauhean pahana asiana; pitäähän se nykyään jo lokakuussa Prisman hyllyt valtaavat joulukalenterit ja tontut poissa ainakin muutaman viikon kauemmin. Varsinaisena Pyhäinpäivänä meillä sitten hiljennytään - siinä määrin, kuin se nyt lapsiperheessä on edes mahdollista.

Silti tänäkin vuonna mietin, jaksanko lopulta järjestää lastenjuhlia. Oli putkiremontti, yöheräilyt ja täydet päivät, jalkaleikkaus sekä juuri varsinaiselle Halloween-viikonlopulle osunut Helsingin-reissukin. Mutta kun viisivuotias alkoi suunnitella tulevaa pukuaan jo elokuussa ja kysellä juhlien perään, kaivettiin meilläkin lopulta keittiön kaapeista ne viime vuodelta jääneet serpentiininjämät, ilmapallot, kurpitsaviiri ja Frankensteinin naamari. Myöhempi viikonloppukin osoittautui lopulta aika hyväksi valinnaksi, kun naapurissa riehunut vesirokkoepidemia ehti sopivasti talttua ennen juhlia.

Aika tärkeitä nuo juhlat nimittäin tuntuvat olevan. Jopa niin tärkeitä, että iltapäivällä ennen juhlia otimme viisivuotiaan kanssa sanallisesti yhteen lähikaupan pihalla, kun poika R:n koko päivän jatkunut juhlaodotus paukkui täysin yli. Yhden kiukkuitkun jälkeen saatiin onneksi sovittua ja roiskittiin lopulta verta kakun päälle hyvässä yhteisymmärryksessä. Ja illalla meille kerääntyi taas useampi noita, yksi Turtles, velho, Frankenstein, laskettelija, hämähäkki, tonttu, lenkkeilijä, merirosvoja, lumipeikko sekä yksi elävä muuttolaatikkokin.

Onhan tämä kahden vuoden jälkeen jo perinne. Ensi vuonna siis uudestaan.

2 kommenttia:

  1. Meillä ainakin on yllättäen Halloween lapselle tärkeämpi juttu kuin vappu. Pienillä jutuilla saa syksyn pimeyteen paljon iloa.
    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itse asiassa kun noita noin vertaa, niin kyllä meilläkin Halloweenia odotetaan paljon enemmän kuin vappua. (Tähän tosin voi vaikuttaa myös se, että itse olen jonkin sortin anti-vappuilija enkä siksi ole ko. juhlaa täällä lobbaamassa...). Keväällä on myös paljon muutakin odotettavaa, kun taas syksyllä meillä ei juuri juhlia olekaan. Siksi(kin) tällaiset marrasjuhlat onkin aika kiva järkätä :).

      Poista