perjantai 16. joulukuuta 2016

Rynnäkkökivääri lastenhuoneessa.

 
Kun viime torstaina astuimme viisivuotiaan kanssa päiväkodin ovesta sisään, näin ensimmäiseksi rynnäkkökiväärin.

Koska asumme edelleen jonkinsorttisessa lintukodossa, niin leikkipyssyhän se tietenkin oli. Sitä tosin ei olisi voinut tietää pelkän pikaisen vilkaisun perusteella: poika R:n päiväkotikaveri kun oli tuonut hoitoon mukanaan aseen, joka oli ehkä muovinen ja peräisin lelukaupasta mutta kuitenkin sen verran aidonnäköinen ja -kokoinen, että esimerkiksi lentokentällä laukusta pilkistäessään se olisi aiheuttanut heti suurhälytyksen.

Että myönnän: me olimme ne tiukkisvanhemmat, joiden takia aidonnäköisten, ja myöhemmin ihan kaikkien muidenkin, aselelujen tuominen viisivuotiaan päiväkotiryhmään tällä viikolla kiellettiin.
Aika monen pojan aseleikkivaiheen ymmärrän, mutta olen salaa aika onnellinen, ettei se ole ainakaan vielä rantautunut meille. Toki meidänkin lastenhuoneestamme löytyy yksi muovimiekka, se viime syntymäpäivänä lahjaksi saatu, sekä leikkipistooli, jonka mies voitti Suomen Tivolin pallonheitosta mutta josta panokset otettiin heti pois jo ihan lattialla ryömivää Pikkuveljeä ajatellen. Voisin hyvin kuvitella ostavani pojalleni myös jousipyssyn tai ritarivarusteet, jotka yhdistän mielessäni seikkailuihin, linnoihin, purjelaivoihin ja Mikä-Mikä-Maahan. Silloin tällöin annan viisivuotiaani  jopa ampua ilkeitä possuja isolla ritsalla.

Mutta jos viisivuotiaani leikkii puistossa poliisia tai merirosvoa, etsii hän itselleen aseeksi sopivan kepin ja käyttää mielikuvitustaan. Saman se saa tehdä myös siinä tapauksessa, että se tarvitsisi leikkeihinsä kiväärin: aidonnäköistä asetta en ikinä lapselleni ostaisi. Olkoonkin sitten kukkahattutäteilyä, mutta aidonnäköiseen kopioon aseesta, joita seikkailukirjojen tai merirosvotarinoiden sijaan näkee Syyriasta tulevissa uutiskuvissa tai kouluammuskeludokumenteissa, en halua lastenhuoneessa tai päiväkodissa törmätä.



Mitä te olette mieltä: 
ovatko aidonnäköiset aselelut ok ja saako niitä tuoda myös päiväkotiin?

8 kommenttia:

  1. Kun olin päikkärissä töissä, niin meillä oli leluaseiden tuominen kielletty. Tai itseasiassa sitä ei oltu missään edes ensin mainittu, mutta kun kerran joku toi aseen, niin se kiellettiin ja vanhemmille sanottiin, ettei niitä sovi tuoda päiväkotiin. Muuten kukaan ei tuonut. Olihan tästä vähän kismaa eri tahojen kanssa, että onko kielto nyt välttämätön jne. Minä olen sitä mieltä, että KYLLÄ. Meillä oli lapsena kotona kaikki leikkiaseet kielletty värikkäitä vesipyssyjä (jotka eivät edes näyttäneet pyssyiltä!) laskematta kielletty. Minusta se on ihan ok. Minä olen sitä mieltä, ettei aseita tässä maailmassa kaivata. Ei oikeita, saati leikkiaseita. (Toisaalta toinen huomio: isäni on entinen metsästäjä ja kotona olen tottunut siihen, että vaikka lapsilta leikkiaseet oli kielletty, kotona oli ihan aitoja aseita. Ei sekään nyt suurta vahinkoa tehnyt - mitä nyt minusta tuli aseistakieltäytyjä ja vegaani haha!) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin jotenkin automaattisesti oletimme, ettei aseita voi päiväkotiin tuoda, koska jo ajatuksena se tuntui ihan absurdille. Mutta niin vain naulakoilla alkoi pyöriä joka päivä enemmän ja enemmän miekkoja, kilpiä ja lopulta tuo rynnäkkökivääri. Onneksi siinä vaiheessa hoitajatkin taisivat jo olla sitä mieltä, etteivät leikkiaseet ehkä sovi tuohon ympäristöön. Hyvä juttu toki meistä, mutta luulen, ettei kaikissa perheissä oltu ihan samaa mieltä.

      Meilläkin muuten ainoa viisivuotiaalle itse ostamamme leikkiase on muovinen, värikäs veispyssy. Sekin tosin taitaa olla tällä hetkellä jäähyllä vaatehuoneessa...

      Poista
  2. Omassa ajatusmaailmassani mä ehkä kuitenkin niputan kaikki aseet samaan kategoriaan, on se sitten miekka tai pyssy, on niiden tarkoitus aina ollut sama: vahingoittaa toista ihmistä. Olen joskus myös miettinyt sitä, miten se käytännössä eroaa jos lapsi leikkii sotaa ilman pyssyä tai leikkipyssyn kanssa? Eikö ratkaisevampaa ole, se mitä leikki edustaa kuin se, millä sitä leikitään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin, onko jotenkin kaksinaismoraalista paheksua muovista rynnäkkökivääriä mutta pitää samalla ritarinmiekkaa ihan hyväksyttävänä - tai ostaa lapselle äkäisen, pyssyllä osoittavan Lego-ukon. Toisaalta olen sitä mieltä, että mikään noista kolmesta ei sovi päiväkotiin, vaikka niillä kotona saisikin leikkiä.

      Olisipa kiva, kun lasten leikkeihin voisi oikeasti vaikuttaa: että ne leikkisivät aina opettavaisia, empaattisia leikkejä, joissa maailma olisi pelkästään hyvä eikä kukaan vahingoittuisi. Tuo aseleikkikausi vaan taitaa olla sellainen vaihe, että se nyt vaan joidenkin lasten kehitysvaiheisiin kuuluu - tai näin olen ymmärtänyt, korjatkaa, jos olen väärässä! - ja jos leikkiä itseään ei voi estää, voi "varsinaisten" aseiden kieltämisellä ainakin näyttää, mikä on sallittua ja mikä ei.

      Poista
  3. Ja vielä se, että: blogissani on sinulle ylläri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos <3! Pitääpä heti rueta pohtimaan...

      Poista
    2. Aselelut ovat ok ja niitä saa tuoda päiväkotiin.

      Mielestäni toisen lapsen leluaseen kieltämällä et ainoastaan arvottanut toisen perheen kasvatustapaa huonoksi vaan teit maailmasta huonomman paikan pojille.
      Ai miksi?
      Aikuisten lähtiessä arvottamaan mikä lelu on paha ja mikä ei on kieltolista loputon. Barbinuket aiheuttavat vääränläistä kehonkuvaa esittämällä anoreksiaa ja brändätyt lelut yksipuolistavat leikkiä eivätkä jätä mielikuvitukselle tilaa. Näitä kuitenkin harvemmin kielletään, koska kyseisillä leluilla leikitään monien aikuisten mieleisiä, rauhallisia leikkejä.
      Yllätys, yllätys, näitä rauhallisempia leikkejä leikkivät ovat useammin tyttöjä kuin poikia.
      Jotkut aikuiset haluavat kieltää itselleen epämieluisat, hurjat leikit, koska joutuvat epämukavuusalueelle näitä leikkejä kuullessaan. Kuitenkin lasten tulisi saada leikeissään käsitellä kaikenlaisia tunteita; olla hurjia sotilaita, ninjoja. Enemmän ase- ja taisteluleikit kiinnostavat poikia kuin tyttöjä.
      Jos saa joskus purkaa energiaansa ja mielikuvitustaan hurjissakin leikeissä jaksaa keskittyä tarpeen vaatiessa rauhallisempiinkin puuhiin.
      Enkä hurjilla leikeillä tarkoita toisten satuttamista tai pakottamista. Lapsi ei tarkoita haluavansa tappaa jonkun, vaikka pyssyleikissä osoittaisi rynnäkkökiväärillä kaveriaan ja sanoisi pam. Kuten muihinkaan "vapaisiin leikkeihin" ei myöskään pyssyleikkiin saa pakottaa ketään, ei edes satunnaiseksi uhriksi, joten päiväkodissa(kin) kasvattajien pitää puuttua, jos pyssyleikkijät osoittelevat asella uhreiksi haluamattomia.
      Annetaan kuitenkin maailman olla myös poikien.

      Päiväkodissa on lapsia monenlaisista perheistä eivätkä kaikkien arvot voi olla samanlaiset. Vaikka omalle lapselle ei pyssyä osta pitää sallia toisen perheen tekevän niin.

      Lopuksi haluan mainita, että olen itse pasifisti ja oma poikani vei päiväkotiin pikkueläimiä siihen asti, kunnes kaveripiiri luokitteli ne pojalle sopimattomiksi.
      Pyssyleikkivaihe hänellekin tuli sitten kouluiän kynnyksellä. Myönnän, että niitä pikkueläimiä oli mukavampi ostaa kuin leikkipyssyjä, mutta ihan kunnollinen teininalku pojasta on kasvanut pyssyt sallimallakin.

      kaari

      Poista
    3. Missään nimessä en halua, etteikö maailma olisi myös poikien. Päinvastoin. Mutta toisaalta on aika mahtavaa, että poikien maailma ei nykyään tarkoita pelkkiä aseleikkejä ja miekkojen kalinaa. Sitäkin, toki, mutta on jotenkin tosi lohdullista, että ainakin meidän päiväkodissamme pojatkin saavat pukea päälleen esiliinan ja leikkiä kotia, innostua Frozenista, piirrellä ja väritellä rauhassa ja sitten taas ampaista pakoon ninjoja ilman, että kukaan tulee sanomaan, että joku asia olisi jotain muuta kuin poikien juttu. Mutta ihan samalla tavalla kuin aseleikkivaiheen pojilla pitää olla lupa leikkiä sitä hurjempaa leikkiä, pitää niillä toisillakin, tytöillä ja pojilla, olla lupa sanoa, jos pienessä tilassa miekat viuhuen ja pyssyillä pamautellen juokseva joukko tekee olon tukalaksi.

      Jotkut leikit sopivatkin ehkä paremmin ulos kuin sisätiloihin. Tällöin pääsee sekä purkamaan sitä energiaa (mitä muuten kannatan ihan ehdottomasti!) että voi leikkiä hurjempaakin leikkiä niin, ettei samalla jätä alleen niitä, jotka eivät leikkiin halua osallistua.

      Ehkä eniten aseasiassa minua kuitenkin häiritsee nimenomaan sen tuominen päiväkotiin tai kouluun, ei niinkään sillä leikkiminen. Jokainen perhe voi mielestäni, tietenkin, hankkia lapsilleen haluamansa lelut ja tehdä omat säännöt ja mielikuvituksen avulla minkä tahansa leikin voi panna alulle ihan missä tahansa. Mutta mielestäni tässä surullisten uutisten maailmassa on tärkeä opettaa, että asetta, edes leikkiasetta, ei pakata reppuun ja kanneta kouluun tai päiväkotiin.

      Poista