perjantai 13. tammikuuta 2017

5+1 eli vime vuoden puhutuimmat.

Jos kaikki on mennyt niin kuin piti, niin juuri tällä hetkellä meidän poppoo istuu lentokoneessa jossain Berliinin yllä varmasti aika väsyneinä mutta samalla enemmän kuin innokkaina näkemään taas Brandenburgin portin, muurin jäänteet, Mitten sekä ennen kaikkea pääsemään vauvan kanssa ulos lentokoneesta kanssamatkustajien kuumottavien katseiden alta. Matkan ajan blogi on siis varsin hiljainen, mutta ajastin teille kuitenkin yhden postauksellisen viime vuoden muistelua. Aika monessa blogissa tuntuu näin vuoden alussa olevan koontipostauksia edellisen vuoden luetuimmista teksteistä, mutta viime vuoden tapaan päätin kerätä teille yhteen kasaan ne postaukset, jotka viime vuonna keräsivät eniten kommentteja. Ihan koska tuntuu niin kivalta, että siellä ruudun toisella puolella on niin paljon keskustelunhaluisia ihmisiä - ja toisaalta myös siksi, että monesti vuoden ja kuukauden luetuimmat postaukset ovat niitä eniten googlattuja reseptejä tai kirjoja, joita juuri silloin kouluissa luetaan.

Viime vuonna eniten keskustelua herättivät siis nämä:



Tammikuun viimeisenä perjantaina miehen piti soittaa ruokatunnilla remonttimiehelle ja sopia olohuoneen tapettien poistosta. Sitä ennen soitin kuitenkin minä, ja illalla miehet kasasivat kiireesti vintiltä hakemansa pinnasängyn. Pikkuveli syntyi seuraavana päivänä, raskausviikolla 35+1.





Muutamaa viikkoa ennen synnytystä pohdin blogissa esikoisen synnytyksestä jääneitä pelkojani, omaa kroppaani sekä sitä, kuinka yhden nelikiloisen vauvan jälkeen Pikkuveljen kokoa seurattiin neuvolassa ja pelkopolilla vähän tarkemmin. (Vähänpä tiesin!)





Kesäkuun alussa podin perinteistä blogikriisiä ja päätin pitää sen seurauksena hieman blogilomaa. Pitkälti tähän vaikuttivat tosin myös terveyshuoleni, joista en vielä halunnut - tai osannutkaan - julkisesti puhua.





Lokakuussa Juliaihmisessä fiilisteltiin Helsingin pieniä helmiä ja kysyttiin lopuksi, mikä muiden kotikaupungeissa on kaikkein ihaninta. No, ainakin se Kuokkalan sillan alla päivästä toiseen keinuva mies, Harjun iltasoitto, street food bar Taikurin bataattiranskalaiset ja se, että linkistä poistuttaessa kuuluu aina kiittää kuskia. Kävi ilmi, että aika moni muukin oli muuten huomannut samat, pienet jutut.





Terveyskeskuslääkäri epäili iskiasvaivaa, fysioterapeutti kirjoitti hermopinnediagnoosin. Vyöhyketerapeutin mielestä kyseessä oli Bakerin kysta, hierojan mukaan rasvapatti tai revähdys. "Meillä äiti-ihmisillä nyt on kaikenlaista kremppaa", kommentoi neuvolantäti. Lopulta radiologi löysi jalastani kasvaimen. Syyskuussa kirjoitin blogissa jalkakivuistani, tulevasta leikkauksesta, peloista, helpotuksesta ja rakkaudesta. Te tsemppasitte.





Yhden niistä tapasin synnytyslaitoksella, kun se oli vasta päivän ikäinen. Toinen käveli elämääni ja ala-asteen pihalle päässään viininpunainen samettihattu, jota koristi ruusu. Yhteen tutustuin bussissa ja toiseen yliopistolla. Ja sitten oli se yksi, jolla oli ensikohtaamisella Ilosaarirockissa jaloissaan tennissukat shortsien kanssa ja vaaleansininen sateenvarjo, vaikkei edes satanut - sen kanssa menin lopulta naimisiin. Kun en helmikuussa ehtinyt kirjoittaa ystävänpäiväkortteja, kirjoitin tämän.


Mutta hei, mistä te haluatte tänä vuonna lukea ja keskustella?


Ja silloin kun blogi ei päivity, kannattaa kurkkia kuitenkin Facebookia. Wi-fin toimivuudesta riippuen sinne on tarkoitus päivitellä kuulumisia myös lumisesta Berliinistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti