tiistai 24. tammikuuta 2017

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus

"'Voin olla täysin väärässä', hän sanoi. 'mutta minusta tuntuu, että jokin on pahasti vialla.'
'Mitä tarkoitatte?'
'En oikein osaa sanoa... Siksi juuri hälytinkin teidät paikalle. Minulla on sellainen olo, että minua on koko ajan jotenkin... ohjailtu. Tämä saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta en lainkaan hämmästyisi, vaikka huomenna tapahtuisi aivan oikea murha.'
    Poirot tuijotti rouva Oliveria, joka katsoi takaisin totisen näköisenä. 'Varsin mielenkiintoista'."


Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus 
(Hercule Poirot and the Greenshore Folly, 2014. Suom. Antti Autio ja Pekka Marjamäki)
WSOY, 197 sivua.


Agatha Christie on jotenkin tosi jännä kirjailija. Aika monissa muissa useamman kymmenen vuotta vanhoissa kirjoissa ajan kulun nimittäin huomaa todella selvästi - eikä pelkästään siinä hyvässä, nostalgisessa mielessä. Mutta sitten ovat Christien kirjat, jotka eivät tunnu menevän muodista ollenkaan, päinvastoin: niissä on sitä jotain vanhan ajan glamouria, tyyliä ja henkeä, jotka toimivat vuodesta toiseen, sekä kaikki ne hyvän arvoitusdekkarin peruselementit jännittävästä juonesta mielenkiintoisten henkilöhahmojen kautta mahdollisuuteen päästä itse toimimaan salapoliisina, jotka rakentavat hyvän jännärin, oli vuosi tai aika sitten mikä tahansa.

Hercule Poirot matkustaa salapoliisikirjailijaystävänsä Ariadne Oliverin kutsumana maaseudulle, Greenshore Follyn kartanoon. Kartanon mailla järjestetään pian suuret kyläjuhlat, joiden ohjelmanumeroksi rouva Oliver on luvannut järjestää murhamysteerin. Mutta jo jonkin aikaa rouva Oliverilla on ollut tunne, että jokin on pahasti pielessä..

Ja sitten se tapahtuukin, tietenkin: oikea murha.

"'Kuinka tuollainen mysteeri oikein järjestetään?'
  'Jonkun täytyy ensinnäkin olla uhri. Lisäksi tarvitaan johtolankoja ja epäiltyjä. Mukana ovat kaikki perinteiset hahmot - viettelijätär, kiristäjä, nuoret rakastavaiset, epäilyttävän tuntuinen hovimestari ja niin edelleen. Osanottajat maksavat pienen osallistumismaksun, minkä jälkeen he saavat ensimmäisen johtolangan. Sitten heidän pitää löytää uhri ja murha-ase, selvittää murhaajan henkilöllisyys ja päätellä teon motiivi. Luvassa on myös palkintoja.
   'Kuulostaa kiehtovalta', Poirot sanoi."

Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus on kirjoitettu alun perin vuonna 1954, mutta sellaisenaan se jäi kokonaan julkaisematta. Teksti toimi myöhemmin pohjana Kuolleen miehen huvimaja -romaanille, mutta alkuperäinen pienoisromaani julkaistiin vasta vuonna 2014, kuusikymmentä vuotta sen kirjoittamisen jälkeen.

Agatha Christien kirjoista ei oikein voi enää sanoa mitään sellaista, mitä niistä ei vielä olisi moneen kertaan sanottu. Toki pienoisromaani on aina pienoisromaani, enemmän välipala kuin varsinainen lounas: vaikka tarina ja arvoitus saakin ratkaisunsa, olisi henkilöihin ja taustoihin uppoutunut mieluummin ihan täysipitkän kirjan verran. Siltikään Christien kirjaan tarttuessaan voi aina olla varma, että saa luettavakseen tasalaatuisen kirjan, ratkaistavakseen mielenkiintoisen arvoituksen sekä käsiinsä tekstin, jonka tulee lukemaan muutamassa illassa.

Mutta osasinko lopulta päätellä murhaajan? No, en. Mutta tuskin teen kovin suurta juonipaljastusta, jos kerron, että Hercule Poirot kyllä osaa.

2 kommenttia:

  1. Olipa blogisi mukavan tuntuinen löytö. Kirjathan ne minut tänne vetivät, mutta myös muu sisältö kiinnostaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos ihanasta kommentistasi ja tervetuloa mukaan seuraamaan menoa :)!

      Poista