lauantai 21. tammikuuta 2017

Kaksikymmentäkolme kuvaa Berliinistä ja vinkit onnistuneeseen kaupunkilomailuun lasten kanssa.


Huh, nyt on pyykit pesty ja viikattu ja arki päiväkotipäivineen, ulkoiluineen, puistokavereineen ja miehen työmatkoineen saatu taas pyörimään normaaliin tapaan ja on aika palata fiilistelemään viime viikonloppua Berliinissä. Koska jostain syystä en yhtään osaa kirjoittaa sellaisia "Ensin teimme sitä ja sitten tätä" -postauksia (vaikka niitä tykkäänkin lukea), saa meidän Berliinin-reissua fiilistellä tällä kertaa kuvien kautta. Samalla kirjoitin teille vielä muutaman vinkin siitä, miten kaupunkilomailusta selviää pikkulasten kanssa - ja miten siitä saa virkistävän kokemuksen.


VINKIT ONNISTUNEESEEN KAUPUNKILOMAILUUN LASTEN KANSSA


1. Tarpeeksi hyvin varusteltu hotelli kaupungin keskustasta

Kaukana ovat ne ajat, jolloin kaupunkilomalle lähdettäessä katseltiin netistä halpoja hostelleja tai pikkuruisia hotelleja kaupungin laitamilta. Mutta hyvä niin, sillä johan tuo kolmosella alkava ikäkin on tuonut matkusteluun tiettyä mukavuudenhalua ja karsinut liikaa seikkailumieltä.

Berliinin-lomamme hotelliksi valitsimme Scandic Potsdamer Platzin, joka sijaitsee vajaan kilometrin päässä Brandenburgin portilta sekä muutaman sadan metrin päässä sekä U-että S-bahn-asemilta että Mall of Berliniltä, yhdelta kaupungin isoimmista ostoskeskuksista. Koska Saksan hintataso on Suomea matalampi, kustansi huone selkeästi vähemmän kuin mitä vaikka vastaava huone Helsingin keskustassa; tavallista isompi perhehuone kerrossänkyineen, parisänkyineen ja pinniksineen sekä aamupala neljälle maksoi meille noin satasen yöltä - ja vähän aiemmin varatessamme olisimme takuulla saaneet vielä paremman diilin. Hyvällä paikalla olleesta hotellista oli helppo suunnata nähtävyyksille joko kävellen tai junalla ja toisaalta huoneessa saattoi piipahtaa huoltokatkolla myös kesken päivää. Lisäksi aamiaispöytä oli runsain, mihin tähän mennessä olen matkustellessa törmännyt: pelkästään juustoja oli melkein kymmentä eri sorttia. Me likey.


2. Sopiva lentomatka ja aikaero.

Vaikka välillä haaveilenkin matkasta New Yorkiin tai lekottelusta Thaimaan unelmarannoilla, niin kyllä tuo vajaan kahden tunnin lento ja tunnin aikaero vaan oli meille aika passeli - etenkin, kun lentoasemalla odottelu, jonottelu ja sinne pääseminen pidensivät matkustuspäiviä jo muutenkin. Isoveli hoiti lentomatkat kuin vanha konkari ja Pikkuveli otti mallia; näin rennosta lentomatkasta ei uskallettu edes haaveilla.


3. Vaipat ja ruuat mukaan laukkuun.

Lisäpainosta huolimatta pakkasimme Pikkuveljelle sekä neljän päivän ruuat että vaipat Suomesta mukaan. Vaikka haimme DM:stä myöhemmin täydennystä, säästyimme kuitenkin siltä hikipäässä ja kovassa kiireessä suoritetulta vauvantarvikekaupan etsinnältä, jonka teimme joku vuosi sitten Kreetalla. (Sen reissun jälkeen lentolaukkuun on aina varattu tilaa vaipoille!)



4. Ruokatauot tarpeeksi usein

Lasten kanssa lomaillessa ollaan suosiolla unohdettu se muuten niin kiva metodi, jossa kuljetaan vielä muutama kadunkulma uuden, ihanan pikkuravintolan toivossa ja bongailtu sen sijaan kiinnostavia ravintoloita matkaoppaista jo valmiiksi. Berliinin-lomalla luotettiin myös pitkälti vanhoihin, tuttuihin paikkoihin kuten nopeaan ja takuuvarmaan Vapianoon, Balzac-kahviloihin, joista löytyy aina sekä erikoiskahveja että useampaa eri kakkua, Starbuck'siin sekä toissakesäiseen kantathaimaalaiseemme Kamalaan (joka muuten on kamalan sijaan aika ihana paikka).


5. Jokaiselle jotain

Ei varmasti yllätä, jos kerron, ettei viisivuotias jaksa kierrellä museoita ja vaatekauppoja koko päivää. Mutta toisaalta myöskään kolmekymmentäkaksivuotias ei jaksa viettää koko päivää Legolandiassa. Lomaillessa ollaankin päädytty kompromissiin, jossa jokainen meistä on saanut aamulla esittää yhden toiveen tulevalle päivälle. Legolandiaan pääsyä odotellessaan viisivuotiaskin vietti mukisematta puolitoista tuntia Saksan historiallisessa museossa ja Toys 'r' usin reissun jälkeen kierteli tyytyväisenä mukana etsimässä (turhaan) Zarasta uutta kevättakkia.


6. Vähemmän suunniteltu on puoliksi tehty

Lasten kanssa lomaillessa kannattaa ehkä ennakoida, mutta mitään suuria tavoitteita tai minuuttiaikataulutettuja nähtävyyskierroksia ei päiville kannata tehdä. Parasta on lopulta kuitenkin ihan vaan lomafiilis ja se, ettei nyt ole oikeasti kiire mihinkään.

Toisaalta ilman supertarkkoja suunnitelmia tai pitkiä bucket listejäkin ehtii paljon: neljän päivän aikana kävimme sen Deutsche historische museumin lisäksi DDR-museossa, ihailimme meduusoja ja krokotiileja Aquariumissa, vietimme muutaman hikisen tunnin aivan täyteen pakkautuneessa Legolandissa, kävelimme Mitten tuttuja katuja, näimme toissakesäisen kotitalomme ja pysähdyimme myös vanhaan, tuttuun Monbijoun puistoon laskemaan liukumäkeä ja keinumaan. Aamupalaksi söimme hotellilla vohveleita ja grillattuja tomaatteja, Hackeschen Höfellä ihailimme uusia graffiteja ja Ku'dammilla seisahduimme lukemaan joulukuiselle rekkaiskupaikalle kirjoitettuja rauhantoivotuksia. Yhdet pakolliset currywurstitkin syötiin. Hyvin tuntui ehtivän lastenkin kanssa. (Etenkin, kun ne päivät aikaeron ansiosta alkoivat aina ennen kuutta.)


Kaupunkilomalle lasten kanssa?

Entä lähtisinkö uudestaan? Ehdottomasti. Toisaalta ymmärrän hyvin myös niitä, jotka parkkeeraavat lasten kanssa pakettimatkojen all inclusive -hotellien uima-altaiden äärelle tai unohtavat kaiken matkustelun - ja erityisesti kaupunkilomat - pikkulapsiajaksi tai ainakin siihen saakka, kunnes jälkikasvun voi jo jättää muutamaksi yöksi mummolaan. Mutta nopeasti noista kyllä kasvaa myös pieniä maailman(euroopan)matkaajia, kun niitä vain ottaa matkoille mukaan: poika R liikkuu lentoasemalla ja metroissa jo tottuneesti, jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja, kiertelee museoita yleensä mukisematta ja huikkaa meidän perässämme tarjoilijalle danke, tschüss. Sen kanssa on puhuttu juutalaismuistomerkin luona siitä, miten joskus ihmisiä vainotaan erilaisuuden takia, ja se tietää, että kerran keskellä suurkaupunkia oli muuri, jonka toiselle puolelle yritettiin päästä vaikka Trabin konepellin alle piiloutuneina. Ja siitä, tai tästä, se lähtee tuolla pienemmälläkin. Aika mahtavaa muuten sekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti