lauantai 28. tammikuuta 2017

Uusi, uljas minä.


Vuodenvaihteessa luin vähän huvittuneenakin useamman blogitekstin siitä, kuinka alkava vuosi on muutoksen vuosi. Tiedättehän, niitä sellaisia tekstejä, joissa luvataan aloittaa samalla sekä tipaton tammikuu, sokerilakko että vegehaaste, hankitaan salikortti, konmaritetaan urakalla, päätetään kiinteytyä, aloittaa tästä lähtien aamut itse tehdyillä vihersmoothiella, downshiftata ja olla taas piirun verran parempi ihminen vähän joka suhteessa. Mitenhän käy, pohdin skeptisesti, myönnän. Ja kun joku päivä vuodenvaihteen jälkeen puhuimme ystävän kanssa puistossa, kuinka vuosi 2017 saisi tosiaankin olla meillekin hyvinvoinnin ja itsestä huolehtimisen vuosi, nyökkäilin kyllä innokkaasti mukana, mutta illalla poikien mentyä nukkumaan makasin taas sohvalla kännykkä kädessä ja karkkia syöden.

Sitten vanha iskiasvaiva palasi, kiitos tuon kymmenkiloiseksi humahtaneen Pikkuveljen nostelun, kantelun sekä minimaalisen liikunnan. Tai ennemminkin: totaalisen liikkumattomuuden. Oli pakko todeta, että minä en tällaisenaan ja tässä kropassa oikeasti voi kovin hyvin ja ettei siinä vähän kremppaisessa kropassa aina edes asu kauhean hyvinvoiva nainenkaan.

Edes jonkinlaiseksi aluksi lainasin kirjastosta Gretchen Rubinin Onnellisuusprojektin. Sitten tilasin uudestaan Yogaian ja siirsin iltaisin sohvapöydän syrjään, jotta olohuoneessa olisi enemmän tilaa. Kaivoin kaapista aikoinaan fysioterapeutilta saamani jumppaohjelman ja sovitin jalkaani lenkkareita. Kävin kampaajalla ja kosmetologilla, mutta jatkoin edelleen päivittäistä sokerin syöntiäni. Ja sitten tein listan - minäkin - asioista, joihin tänä vuonna oikeasti aion panostaa. Mitään varsinaisia uudenvuodenlupauksia ne eivät ole, ennemminkin toiveita, joiden avulla tästä vuodesta - ja toivon mukaan sitä seuraavistakin - tulisi kevyempi kuin siitä edellisestä, ihan hiton raskaasta.


Tällaiselta se näytti:


Käydä hierojalla (useammin kuin kolmenkymmenenkahden vuoden välein). 

Varata aika optikolle ja hammaslääkärille (eka, koska olen saanut päähänpinttymän uusista nörttilaseista ja toka, koska on pakko).

Joogata taas vähintään kolmena iltana viikossa. 

Käydä viikoittain lenkillä, jos siltä tuntuu, niin jopa useammin. Ja jos ei tunnu, niin katsella kotona telkkaria ilman sen suurempaan morkkista.

Olla kärsivällisempi (koska uhma).

Somettaa vähemmän.

Ottaa tatuoinnin. (Ei varsinaisesti liity hyvinvointiin, mutta ihan vain äidin pehmittelyksi ja tulevan sydänkohtauksen lievittämiseksi. It is gonna happen...)

Olla parempi ystävä. 

Vähentää sokerin syömistä. Ei lopettaa, mutta vähentää.

Olla armollisempi itselleni etenkin mitä tulee uraminään. Ehkä jopa keksiä jonkin ratkaisun siihen, mitä syksyllä voisin tehdä ja missä minä olen hyvä.
Shoppailla vaatteita entistä vähemmän. Mutta toisaalta tehdä laadukkaampia ostoksia silloin, kun niitä teen.

Jättää huonot kirjat kesken. Kuten vaikka sen Onnellisuusprojektin. Muutaman luvun jälkeen se alkoi nimittäin maistua vähän puulta. Ja lopulta: onnellisuusprojektinkin teen mieluummin omanlaisekseni.

4 kommenttia:

  1. Ihania lupauksia. Meillä tämä tipaton ja sokeriton tammikuu on jo perinne. Tipaton miehen vuoksi ja sokeriton minun vuoksi ja aion jatkaa sokerittomalla, koska olo on paljon parempi, eikä väsytä niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin kokeiltiin miehen kanssa sokeritonta kuukautta jokin aika sitten. Kolme ensimmäistä päivää kärsin migreenistä (apua, mikä addikti!), mutta sitten helpotti ja painoa lähti kuukaudessa kolme kiloa (ihan uskomatonta!). Toisaalta tänä vuonna en halua olla ehdoton, vaan sallia myös herkuttelun - kunhan sitä ei vaan tarvitsisi tehdä enää joka päivä...

      Poista
  2. Minulla on kanssa ollut tuo hammaslääkäriajan varaus koko alkuvuoden to do-listalla. Silti se on edelleen tekemättä, ei kuulu hammaslääkärissä käynti lemppariasioihin. Toivottavasti nyt kuitenkin tänä vuonna saisin itseni rohkaistua ja vihdoinkin kävisin edes tarkastuksessa. Nimimerkillä viimeisin hammaslääkärikäynti vuonna 2012 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, sinäkin Brutukseni ;)! Mä kävin viimeksi hammaslääkärissä syksyllä 2010 (apua!!). Silloin yksityisellä poistettiin samalla kertaa kolme viisaudenhammasta ja lasku oli sellainen, ettei ihan seuraavana vuonna raaskinut edes mennä uudelleen... Mutta jospa tänä vuonna, vihdoinkin!

      Poista