tiistai 14. helmikuuta 2017

In friendship I trust.



Laittaa viestiä vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu. (Ihan aina en tosin vastaa reaaliajassa.)
Kertoo huolistaan, mutta kuuntelee myös minua.


Jakaa porukassa rusinat, välipalaomenan, banaanit ja ne kassin pohjalla kulkevat maissinaksupussinjämät niin, että perhepuiston pöydän ääreen kerääntyneelle lapsilaumalle saadaan kaikille vähän välipalaa.


Pyytää lenkille.


On lapsilleni parempi isä ja minulle parempi mies, kuin mitä olisin neljätoista vuotta sitten osannut ikinä toivoakaan.


Suostuu kummitädiksi pojalleni.


Tarjoaa sympatiaa ja puolet taskunpohjalta löytyneestä suklaapatukasta.


Tulee helposti juttuun vasta tapaamansa toisen ystäväni kanssa, sillä mitäs muuta kahdelta huipputyypiltä voi edes odottaa.

Tietää, milloin tarvitsen kallion reunalla vain vähän tuuppausta, jotta uskallan kokeilla jotain uutta (Tai ihan vaan jahkailujani tarpeeksi kuunneltuaan ottaa ja varaa minulle ajan haaveilemaani tatuointia varten).


Ei naura vaan antaa ihan hyväntahtoisesti vinkin pukea vauvan tumput ennen haalaria, kun manaan sitä niiden välissä olevaa narua ja sitä, miten se aina sotkeutuu joka paikkaan.


Pyristelee mukana menossa, vie kahville ja tietää, mitä minulle oikeasti kuuluu, vaikkemme enää olekaan samalla luokalla, samoilla luennoilla tai samassa työpaikassa.


Sanoo vielä miljoonannen kerran, että "kyllä me tästäkin selvitään", kun uin syvissä vesissä.


Vetää päälleen noidan varusteet ja saapuu meille vastaanottamaan Halloweenia.


Soittaa kriisin tullen sekä saatuaan uuden työpaikan mutta myös ihan sinä tavallisena torstai-iltana.


Jakaa yhdessä isot kokemukset kuten synnytyksen, ristiäiset sairaalassa, Kentin jäähyväiskeikan tai leikkauksesta toipumisen.


Tietää, milloin tarvitsen messenger-viestin, jossa on pelkkä sydän.
Puhuu minusta selän takana pelkkää hyvää.


On oma itsensä ja juuri siksi niin mahtava.


Parantaa maailmaa kahvikupillinen kerrallaan.


Näyttää tammikuunaamaa, kun väsyttää. Kestää myös minun tammikuunaamani. Ei aina edes odota, että jaksaisi jutella.


Pyytää kahville ja vaihtaa kakkupalan ääressä ajatuksia Tempation Island Suomen uusimmista käänteistä.
Jakaa saman historian ja monet yhteiset muistot ja luo niitä edelleen uusia.


Suosittelee minulle hyvää hierojaa, sopivaa joogaharjoitusta, uutta hiustyyliä sekä eeppisimpiä YouTube-videoita (kuten vaikka tätä.)


Kääntää auton radiota suuremmalle, kun sieltä tulee Sirpa ja laulaa sitä yhdessä minun kanssani, ihan koska se on meidän yhteinen vitsi (ja sanoitukseltaa myös meille aika sopiva).



Sellainen on ystävä.
Kiitos, että olette.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti