sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kahdellatoista eurolla terapiaa.


Joku ehkä muistaa, kuinka ennen joulua kirjoitin kaikkien self help -oppaiden äidistä. Silloin nappasin yhden kopion Keri Smithin bestselleriä ystävän joulupakettiin, ihastuin, ja päätin hakea itsellenikin kopion mahdollisimman pian. Mutta sitten iski pihiys, tietenkin, tai ihan vaan realismi, ja itseeni varaamani eurot kuluivat ihan huomaamattomasta lounaisiin, ruokaostoksiin ja lasten gore tex -kenkiin.

Ja sitten koko Keri Smith unohtui - kunnes törmäsin kirjaan taas torstaina etsiskellessäni kirjakaupasta sopivaa syntymäpäivälahjaa ystävän tytölle. Ja toisin kuin ennen joulua, tällä kertaa ajattelin käyttää ne ensi viikon lounasrahat juuri tähän. Kotona kaivoin kaapista paperiliiman, sakset, esikoisen värikynät, valkoisen kynsilakan, kahvinkeittimeen jääneet aamukahvinjämät sekä kasan naistenlehtiä ja aloitin. Ja hetken, ihan varmasti, tunsin olevani taas viisitoista ja väkerteleväni omassa huoneessani I want to believe -julisteen alla taas yhtä erityisen hienoa decoa tai lyricsiä.

Ei varmasti edes tarvitse sanoa, mutta jo ensimmäisenä iltana olin koukussa.

Olen aina vähän vierastanut Body pump on parasta terapiaa -tyyppisiä väitteitä ja pitänyt niitä jopa jossain määrin sekä erilaisten terapiamuotojen että niistä apua hakevien ihmisten väheksymisenä, jonain mitä sanovat vain ne, jotka eivät ikinä ole terapiaa tarvinneet. Keri Smithistä joudun kuitenkin käyttämään inhokkivertaustani, ihan koska se jos mikä pitää paikkansa: tämän parempaa terapiaa tai mindfulnessia ei kahdellatoista eurolla saa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti