sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Turvavaate ja kuusi kuvaa viikonlopulta.


Toissavuonna, blogin täyttäessä neljä vuotta, kirjoitin kahvikuvaneuroosistani eli siitä, kuinka jo useamman vuoden olin huomaamattani - ja osin ihan tarkoituksella - jämähtänyt ottamaan yhtä ja samaa kuvaa, vaikka tilanteet, aika, paikka ja vähän tunnelmakin ympärillä näennäisesti vaihtuivat. Vielä tuonkin jälkeen olen kuvannut kahvihetkiäni, usein. Joku päivä sitten varmuuskopioita tehdessämme huomaisimme kuitenkin, että kahvihetkien lisäksi minulla näyttää olevan toinenkin kestokohde, jota kuvaan kuukausi ja vuosi toisensa perään: villasukat ja kumpparit. (Jos ette usko, niin klikatkaa vaikka tagia maalla.)

Mutta toisaalta ei ihmekään. Kumpparit ja villasukat jalassa vietetty viikonloppu tarkoittaa nimittäin iltaisin lämpiävää puusaunaa, isoa kasaa vanhoja naistenlehtiä, kiikkutuolia, vähintään kahta keskeneräistä kirjaa, valmiiseen ruokapöytään villasukat jalassa hipsuttelua sekä päiväunia myös minulle. Ihan samalla tavalla se tarkoittaa, ettei juuri sinä päivänä tarvitse meikata tai edes kammata hiuksia (toinen syy sille, miksi kuvaan maalla ollessani mieluummin sukkia kuin naamaa), että untuvapeiton alle voi kömpiä edes hetkeksi vaikka kello kolme ja ettei ruuanlaitto tai pyykinpesu juuri sinä päivänä ole minun vastuullani. Hyviä, rauhallisia hetkiä, ihan niin kuin ne hetket, joina saan istahtaa kahvikupillisen ja hyvän kirjan ääreen.

Ja sitten ovat ne viikonloput, joina tuo kaikki tulee todellakin tarpeeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti