sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Päivän asu: pääsiäisvelho ja hänen kissansa.


Vuosi sitten vietimme Palmusunnuntaita Keski-Suomen keskussairaalassa. Aamupäivällä Pikkuveljen nenämahaletku uskallettiin vihdoin poistaa, ja illalla vauva jaksoi syödä itse rinnasta ensimmäistä kertaa sitten alkuviikon. Siinä välissä se oli myös saanut sairaalassa nimen. Anopin tekemät voileipäkakut laitettiin suosiolla pakkaseen, ja poika R virpoi askartelemillaan virpovitsoilla isovanhemmat ja isotädin, jotka jäivät ristiäiskahveille sairaalan kahvioon. Oli sellainen aurinkoinen, maaliskuinen ristiäispäivä, jollaista olin Pikkuveljelle toivonut, mutta sairaalan ikkunan läpi katsottuna se ei näyttänyt ihan siltä, mitä olin kuvitellut.

Silloin, kun jo useamman päivän olin tuijotellut sitä yhtä ja samaa seinää lastenosastolla, tämä Palmusunnuntai tuntui jotenkin erityisen kaukaiselta ajatukselta, mutta niin vain me tänä sunnuntaina maalasimme viikset kahdelle pojalle, puimme toiselle Halloweeniksi hankitun velhoasun ja toiselle kissankorvat ja kipitimme villasukissa ylös ja alas rappukäytävää soittamassa naapureiden ovikelloja. Satoi välillä räntää ja välillä lunta, ja olin erityisen onnellinen siitä, että virpomisen saattoi hoitaa sukkasillaan sekä siitä, että meillä on aika mahtavat naapurit. Ylimmässä kerroksessa meille avasi oven naapurin täti itsekin noidaksi pukeutuneena ja yllätyspussit pojille valmiina. Tuli hyvä mieli koko päiväksi.

Ensi vuonna uudestaan, totesi toinen naapurin tädeistä. No varmasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti