perjantai 5. toukokuuta 2017

Ensimmäinen putkiremonttiviikko.


Tiistaiaamuna kymmenen yli seitsemän se sitten taas alkoi: se putkiremontin raskaampi osuus meidän asuntomme osalta. Pakattiin kiltisti mukaan kirjaston kirjat, vaipat ja vaihtovaatteet, siirrettiin viikon eväät omasta keittiöstämme perhepuiston jääkaappiin, laitettiin viestiä kavereille ja pyörähdettiin kahdesti myös keskustassa lounaalla, kirjastossa ja taidemuseossa. Suurin osa viikosta oltiin silti puiston ylätalossa ihan omalla porukalla, melkein kuin kotona: keitettiin kahvia, syötiin eväitä, luettiin kirjoja ja rakenneltiin legoilla.

Jos jo syksyn putkiremontin aikaan kiittelin onneani läheisestä perhepuistosta sisätiloineen, niin teenpä sen uudestaan: ilman tuota paikkaa huumori ja hermo olisivat loppuneet jo parissa päivässä ja iltaisin neljän maissa, silloin kun kylppäriä ja keittiötä sai taas käyttää, olisi kotiin tullut vielä vähän tympääntyneempi kolmikko.  

Ja sitten tuli onneksi perjantai, jona lounaan ja taidemuseon jälkeen kävelimme takaisin puistoon. Aurinko paistoi, penkiltä löytyi tuttuja, ulkona tarkeni lyhythihaisella ja puiston toisessa laidassa teinit soittivat Valvomon Mikä kesää. Ja mikä parasta, seuraavat kaksi päivää saamme olla remonttiromujemme keskellä ihan keskenämme, ilman että kukaan katkaisee vettä tai soittaa ovikelloa aamuseitsemältä.

(Jottei kukaan luulisi, että meidän viikko on ollut pelkkää puistossa paistattelua, sushia ja lähikaupasta välipalaksi haettuja latteja, niin kerrottaneen, että tiistaina putkimies katkaisi epähuomiossa meiltä myös sähköt, koko asunto on täynnä remonttipölyä, katupölyä, vanhoja ja uusia putkia sekä katosta roikkuvia sähköjohtoja, mekkala ja liikenne keittiön ja kylpyhuoneen välillä on aamuseitsemästä lähtien melkoinen ja joku unohti kertoa muuttuneista porauskohdista sille remonttimiehelle, joka söhri mustalla tussilla porausmerkit valkoiseen seinään. Se maalataan piiloon, kuulemma, jossain vaiheessa. Että ihan siksi nämä sushi- ja puistokuvat: muutaman vuoden kuluttua muistan tästä keväästä enää ne.)

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä kovasti sinne rempan keskelle! :) Nuo seiskan aikaan alkaneet vesikatkot ja yllättävään ovikellon soittoon heräämiset (= olivat unohtaneet ilmoittaa tulostaan) on mullakin vielä tuoreessa muistissa. Ensi viikolla mustakin voisi tarvittaessa saada lounas- /kahviseuraa ja kyläilykutsukin on edelleen voimassa, jos olette maisemissa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi kyllä niin mieli (ja hyvääkin) lähteä välillä vähän reissuun ja remonttia pakoon, mutta voi olla, että tämäkin suunnitelma kaatuu nyt ainakin toistaiseksi niinkin tylsään syyhyn kuin raha. Mutta lounastetaan ensi viikolla ihan ehdottomasti! Tuo eväsleipien ja kuppinuudelien syönti alkoi nimittäin kyllästyttää jo ihan muutamassa päivässä ;)...

      Poista