torstai 18. toukokuuta 2017

Kun eteinen uuden ilmeen sai.


Terveisiä rullalle käärittyjen mattojen ja ämpärien keskeltä! Loppuviikosta ehdittiin jo hiukan fiilistellä meidän asunnon osalta valmista putkiremonttia, sisustaa ja siivota - kunnes eilen käärittiin matot taas kiltisti rullalle ja siirrettiin parvekkeelle: alkuviikosta alkanut yskä nimittäin muuttui isoveljellä rajuksi flunssaksi ja tarttui minuun ja kuin kirsikkana kakun päällä alkoi Pikkuveli vielä oksentaa. Kieltämättä kurjaa sairastaa nyt, kun viikonlopulle oli suunniteltu vaikka mitä spesiaalia: Yläkaupungin Yö ja poika R:n taidesähkökaapin paljastus Yliopistonkadulla, Kävelykatukirppis, ystävän valmistujaiset ja lauantai-iltana meillä olisi lisäksi ollut lapsenvahti ensimmäistä kertaa sitten Pikkuveljen syntymän (ihan konkreettisesti muuten) ja tarkoitus lähteä miehen kanssa kaksistaan ulos melkein puolentoista vuoden tauon jälkeen. Mutta peukut pystyssä, että saadaan tämänkertainen tautiannoksemme lusittua ennen ensiviikkoisia synttärihulinoita ja sitä seuraavaa Tukholman-reissua!

Ennen noiden mattojen rullaamista ehdittiin kuitenkin laittaa asunto taas asumiskuntoon ja napsia muutamia kuviakin. Yksi hyvä puoli asuntohaaveiden kariutumisestakin nimittäin löytyy: kun tällä hetkellä emme ole aktiivisesti myymässä nykyistä kolmiotamme, on sen laittaminen muuhunkin kuin sunnuntaisin esittelykuntoon alkanut taas kiinnostaa. Viime viikolla päivitimme eteisen, vähän pakon sanelemanakin, kun putkiremontin mukana tuomien koteloiden ja niiden myötä astetta matalamman katon takia eteisen entinen vaatekaappi alkoi tuntua tilaan liian isolta, jotenkin tukkoiselta. Lopulta kaappi löysi uuden kodin Tori.fin kautta ja meille päätyi sen tilalle IKEAn Tjusig-kenkäpenkki, saman sarjan naulakko, Tjena-laatikoita pipoille ja hanskoille sekä Tuutilullaan paperipussi lehtiroskia varten.

Ensin pohdimme myös koko eteissyvennyksen peittävän kaapin hankintaa, mutta lopulta se tuntui ihan yhtä tukkoiselta ja täyttävältä kuin vanha vaatekaappikin. Alkoi tuntua myös siltä, ettei nahkatakkien, kangaskassien ja lippiskokoelman edes tarvitsisi olla piilossa; yletön konmaritus ja se kaikkein skandinaavisin, kaikkien tavaroiden, kodinkoneiden ja värien piilottaminen kahvattomien valkoisten kaapinovien taakse -tyyli kun eivät lopulta ehkä olekaan se meidän juttu - juuri nyt kotoisalta tuntuu ennemmin se, että heti sisään tullessaan voi eteisestä bongata sen tutun krokotiililippiksen ja pienet punaiset kumisaappaat ja tietää, että koko porukka on kotona.

(Vaikka tokihan ne noiden vaatekappaleiden omistajat ovat jo siihen mennessä melullaan ilmaisseet olemassaolonsa.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti