sunnuntai 14. toukokuuta 2017

"What if I fall?" "Oh, but my darling, what if you fly?"


Joskus ennen seitsemää saan taas tänään herätä siihen tunteeseen: vaikka moni muu asia viime kuukausina ja vuosina on tuntunut olevan enemmän tai vähemmän takkuista, olen kuitenkin maailman onnekkain. Ne heräävät joka aamu ihan pirun aikaisin ja palavat kirkkaalla liekillä joka ilta puoli yhdeksään asti, mutta ne ovat minun ikiomiani: ne kaksi maailman ihaninta poikaa, joiden ansiosta minäkin saan kutsua itseäni yksikön kolmannessa persoonassa äidiksi. Toukokuun toisena sunnuntaina saan taas itse askarrellun kortin sekä luultavasti myös sen lahjan, jota on piiloteltu päiväkotirepussa torstaista asti. Ja kahvia, valmiiksi tehdyt aamupalaleivät sekä myöhemmin lounaan kaupungilla. Lapsettomien lauantain jälkeen puristan niitä kumpaakin vielä vähän tavallista lujempaa.

Aamupalan jälkeen olen onnekas vielä toisessakin suhteessa: saan kaivaa esille puhelimen ja soittaa kotiin. Luurin ääressä ovat myös ne kaksi, joista se isompi osaa jo tottuneesti laulaa puhelimeen Paljon onnea vaan ihan niin kuin minä itse neljännesvuosisata sitten, kun toukokuun toisena sunnuntaina soitettiin kaksi puhelua Kainuuseen. Ne siellä luurin toisessa päässä ovat siinä vaiheessa luultavasti vielä aamupalapöydässä ja leikkaavat sen päätteeksi sitä samanlaista kääretortusta, kotitekoisesta kuningatarhillosta ja kermavaahdosta tehtyä äitienpäivätäytekakkua, jota itsekin olen ollut syömässä monena vuonna aiemmin. Lounaalle ne lähtevät pizzeriaan.

Sillä jotkut asiat eivät koskaan muutu. Ne sellaiset, joiden ei ikinä pidäkään.


Kuva minusta ja äidistä otettu Kajaanissa vappuna 1986. Ja jos oikein tarkasti katsoo, kuvasta saattaa erottaa myös heinäkuussa 1986 syntyneen pikkusiskoni.
 

6 kommenttia:

  1. Ihanaa äitienpäivää, Laura! <3 :)

    VastaaPoista
  2. Ihana ja nostalginen kuva. Hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä <3. (Nämä kasarikuvat ovat vaan jotain niin ihanaa ja aitoa!)

      Poista
  3. Ihana kuva ja ai kun tulvi nostalgia mieleen kun ihan ekasta silmäyksestä tunnistin tuon lapsuuden Kajaaniksi (itse tuon kuvan ottoaikaan reipas ekaluokkalainen :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihan mahtavaa, muitakin kajjjaanilaisia! Omat muistikuvani Kajaanista ovat tosin siltä ajalta, kun jo asuttiin muualla - muutettiin nimittäin Keski-Suomeen aika pian tuon kuvan ottamisen jälkeen.

      Poista