torstai 8. kesäkuuta 2017

Kaksikymmentä kuvaa ja muutama vinkki Tukholmaan.


On jotenkin lohdullista, kuinka jotkut asiat eivät vain koskaan muutu: laivan buffetissa tulee aina napsittua laitaselle vähintään muutama katkarapu jo ihan tavan vuoksi, tax freestä ostettua vähintään yksi pussi karkkia, jota ei oikeasti aikonut edes ostaa, ja merta voisi katsella vaikka kuinka pitkään. Niin, ja Tukholma se vaan on ihana kaupunki, ihan sinä kymmenentenä kertanakin.

Laivalla olon lisäksi olimme tällä kertaa myös kaksi yötä maissa, ja Vikingin sivuilta valitsimme hotelliksi Crystal Plazan, josta oli matkaa Stureplanille vain muutama sata metriä ja Sergelin torillekin alle kilometri. Huoneen taso kieltämättä jännitti vähän etukäteen, sillä hotellin nettisivuilla kerrottiin ainoastaan hotellin tarjoavan monentasoisia huoneita. Family room osoittautui kuitenkin supertilavaksi tornihuoneeksi, jonne saimme isoveljelle oman lisävuoteen ja Pikkuveljelle saman IKEAn Sniglarin pinnasängyn, joka meillä kotonakin on, ja hotelliaamiaisella oli perusherkkujen lisäksi mahdollista myös paistaa itselleen tuoreita vohveleita. Lisäksi hotellin pikkuisen saunan saattoi varata omaan käyttöönsä, joten molempina iltoina kävimme myös lämmittelemässä kävelemisestä väsyneitä jalkojamme aidossa ruotsalaisessa bastussa, ennen kuin kääriydyimme kahiseviin hotellilakanoihin kaikki neljä (sillä kuka kolmekymppinen nyt lasten kanssa vietetyn päivän jälkeen oikeasti enää jaksaa lähteä millekään niistä Stureplanin monista terasseista, joiden ohi päivällä kuljimme).

Tarkoitus oli kokeilla jotain uutta ja ensimmäiset kaksi päivää siinä onnistuttiinkin: ulkopuolelta katselun sijaan kiipesimme tällä kertaa kuninkaanlinnan sisälle asti, ihailimme kruunuja ja jalokiviä aarrekammiossa ja kurkistimme myös Livrustkammarenin. Vanhojen suosikkiravintoloiden tilalla kokeilimme Pop Housen ravintolaa sekä uutta thaimaalaista, joka ainakin lounasruuhkasta päätellen näytti olevan erityisesti paikallisten suosiossa, ja Drottninggatanin turistiliikkeet jätimme suosiolla väliin. Vanhassakaupungissa piipahdimme ainoastaan pikaisesti, mutta sen sijaan shoppailimme Kungsgatanilla ja Biblioteksgatanilla ja söimme torijäätelöt Hötorgetilla. Torstaiaamuna kävelimme Djurgårdeniin ja jakauduimme kahteen porukkaan: perheen poikien ihaillessa Vasa-laivaa vietin minä aamupäiväni Abba-museossa, ihan yksin ja ensimmäistä kertaa. Ja vaikka 250 kruunun sisäänpääsymaksu tuntui aluksi aika suolaiselta, niin pakko sanoa, ettei museossa ole koskaan aiemmin ollut yhtä hauskaa (tosin koskaan aiemmin en ole myöskään päässyt Abban kanssa lavalle esittämään Mamma Miaa).

Mutta sitten, torstai-iltapäivänä, oli pakko päästä Södermalmiin ja Café Stringiin. Niinpä hyppäsimme kakkosen bussiin ja ajoimme Folkungagatanille, ihan sen (älyttömän hyvän) kahvin, (jättimäisten) leivosten ja eriparituolien takia. Ja seuraavana päivänä suuntasimme myös Junibackeniin, vaikka sielläkin kävimme jo viime kesänä, ja söimme valkosipulilla kuorrutettua tomaattipastaa Vapianossa, taas kerran.

Joitain erityisen ihania ja hyväksi havaittuja juttuja kun ei vaan yksinkertaisesti voi jättää välistä.


(Mutta jottei kellekään jäisi sellaista illuusiota, että kaupunkilomailu lasten kanssa on pelkkää museoiden koluamista, shoppailua ja ravintolassa safkaamista, niin kerrottakoon, että perjantaina laivalle palatessamme, kun olimme jo vartin madelleet ihan uskomattomassa liikenneruuhkassa Stureplanin ja Slottsbackenin väliä, saimme miehen kanssa kuningasidean hypätä bussista pois Slussenilla ja Södermalmin kiertämisen sijaan kävellä pikaisesti terminaaliin, sillä tuollahan se laiva jo kuitenkin näkyy. Neljäkymmentä hikistä minuuttia ja noin parisataa porrasta myöhemmin olimme vihdoin terminaalissa tekemässä check-iniä, vain minuuttia ennen viimeistä mahdollista aikaa. Siispä tiedoksi teille, jotka lähiaikoina matkustatte Vikingillä Tukholmaan: Slussen se vaan edelleen on remontissa ja keskustasta laivaterminaaliin päästäkseen on kavuttava ne jättimäiset kallioportaat - kahdesti (mikä on erityisen kiva yllätys silloin, kun mukana on sen kaikista suurimman vedettävän laukun lisäksi myös lastenrattaat). Mutta eiköhän jokainen onnistunut seikkailu tarvitse myös ainakin yhden dramaattisen käänteen, jota voi huvittuneena muistella sitten, kun hiki on saatu pyyhittyä pois.) 

4 kommenttia:

  1. Mekin kävimme Junibackenissa toissapäivänä. Ensimmäinen kerta, joten olin positiivisesti yllättynyt, miten kiva paikka se on. Päivän aikana ei sitten muuta ehdittykään :). Tulimme metrolla Silja Linen satamaan ja silti kävelyä oli lasten kanssa ihan tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Junibacken on kyllä yksi niitä lastenkohteita, joissa aikuinenkin viihtyy ihan aidosti ja esimerkiksi satujunasta uskon kyllä itse vanhana Astrid Lindgren -fanina saaneeni paljon enemmän kuin pojat. Jotenkin ihana myös, että ravintolassakin oli panostettu visuaalisuuteen ja sadunomaisuuteen eikä menty "muovituolilinjalla" siitä, mistä aita on matalin (niin kuin niin monen lastenkohteen ravintolassa on tehty).

      Meille kertyi kännykän askelmittarin mukaan joka päivä sellaiset 18 000 askelta (!!), vaikka paljon kuljettiin myös bussilla ja ratikalla. Ei ihme, että kuusivuotiaskin oli iltaisin aika naatti (vaikka kulkikin osan matkoista seisomalaudalla).

      Poista
  2. Ihanalta reissulta kuulostaa! Abba-museo täytyykin pitää mielessä, kun seuraavan kerran on Tukholmassa. Saatiin mekin osamme kyseisestä liikenneruuhkasta viime perjantaina. Ajateltiin säästää aikaa ja ottaa taksi Skansenilta terminaaliin. Ajan säästäminen jäi haaveeksi, kun matka vei 50 minuuttia normaalin vartin sijaan.

    Terv. Soila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis apua! Laivalla nimittäin mies jälkiviisaana oli sitä mieltä, että meidänkin olisi pitänyt vain ottaa taksi hotellilta terminaaliin (mitä piheinä ei tietty raaskittu tehdä), mutta eipä sekään varmaan olisi säästänyt muuta kuin lähinnä hikeä ja kipeitä lihaksia.

      Meille jäi seuraavalle reissulle vielä Skansen, jonne ei nyt jostain syystä (muka) ehditty. Tosi moni on sitä kyllä kehunut!

      Poista