tiistai 27. kesäkuuta 2017

Minilomalla Tampereella.


Kuten blogia Facebookissa seuraavat jo tietävätkin, pyörähdimme viime viikolla vähän ex tempore -lomalla Tampereella. Oikeastaan syynä tähän oli edellisviikolla alkanut yläkerran kylpyhuoneremontti sekä putkiremontin kaivuutyöt pihalla; kun neljä päivää olimme kuunnelleet jatkuvaa remonttimelua vielä iltapäiväviiden jälkeenkin, alkoi pieni reissu tuntua harvinaisen houkuttelevalta.

Tampereen sijaan tarkoitus oli kuitenkin suunnata Helsinkiin, mutta useamman hotellin hintoja kauhisteltuani mieli kummasti muuttui. Sitten myös vajaan neljän tunnin junamatka yksin kahden vilkkaan pojan kanssa alkoi tuntua loman sijaan ennemminkin työltä, ja vähän kokeilumielessäkin kirjoitin netin hotellihakuun sen turvallisen, houkuttelevan Helsingin sijaan Tampereen. Löytyi hyvä tarjous ja junaliput puolentoista tunnin matkalle, ja niin vain me oltiin yhtäkkiä lähdössä poikien kanssa putkiremonttia pakoon pikalomalle Tampereelle. 

Lopulta, sitä tiistaiaamun hetkistä menomatkaa lukuun ottamatta, ei juuri kolmestaan edes oltu. Heti tiistain lounasseuraksi kun saatiin tamperelainen ystäväni poikineen, ja jatkettiin porukalla juttua ja leikkejä Itsudemon sushien jälkeen Pikku Kakkosen puistossa ja lopulta vielä Koskikeskuksen leikkipaikalla. Tämän jälkeen haettiin viiden junalta Tampereelle houkuttelemani äiti, jonka kanssa suunnattiin ensin syömään Food Factoryyn ja loppuillaksi hotellin mini-spahan. Seuraava aamu aloitettiin hotelliaamiaisella, minkä jälkeen ehdittiin vielä Tallipihalle, toistamiseen Itsudemon susheille (eli vahva suositus), Sorsapuistoon, vasta avattuun Muumimuseoon sekä päiväkahveille Vohvelikahvilaan. Ja sen verran hyvällä paikalla tuntui tuo Tampere olevan, että äitini lisäksi sinne oli helppo houkutella lomailemaan myös Vantaalla asuva siskoni, joka liittyi porukkaan keskiviikkona lounasaikaan. "En enää edes muista, miltä Jyväskylässä näyttää!" totesi kuusivuotias, kun keskiviikkoiltana lähestyimme junalla Matkakeskusta. Kahden päivän ja yhden yön jälkeen tuntui, että olisi ollut lomalla pidempääkin.

Jälkeenpäin tosin vähän harmitti, oma asenteeni nimittäin: näin kroonisena matkakuumeilijana ja viime vuodet Euroopan pääkaupunkeja kiertäneenä loma reilun sadan kilometrin päästä kotoa tuntui alun perin jotenkin vähemmän lomalta kuin mitä lopulta olikaan - etenkin, kun viime viikot olin lueskellut somesta kaverien matkasuunnitelmia ja ihaillut Instagram-kuvia, joissa aurinko laskee milloin Alppien tai Kebnekaisen taakse, milloin espanjalaiselle tai kreikkalaiselle aurinkorannalle. Kävi vähän niin kuin toukokuussa työpaikan kanssa: tuntui jotenkin laimealta laittaa kuvaa Näsinneulasta sen jälkeen, kun Facebookin uutissyötteeseen oli juuri ponnahtanut kuvat Big Benistä ja thaimaalaisesta temppelistä. Onneksi kuitenkin laitoin: aika kivasti se aurinko nimittäin laski Tampereellakin.

Ja arvatkaapa mitä: ensi viikolla pakkaamme taas laukut ja lähdemme vielä Mikkeliinkin.

2 kommenttia:

  1. Ei sitä aina tarvitse lähteä kovin kauaksi. Pienetkin lomat voi olla tärkeitä :) Ihanalta ja varsin touhukkaalta kuulosti teidän Tampereen reissu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Touhukas on kyllä meillä ihan joka päivän sana! Mutta enää reilut kymmenen vuotta, niin poikiakin saa alkaa aamusin herättelemään sängystä ja hätistelemään ulos ja lomillakin saa välillä ihan vaan levätä ;)...

      Poista