keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Ravintolassa lasten kanssa: neljä hyvää asiakaskokemusta Jyväskylästä

 
Jos somea on uskominen, niin Suomessa lapset ja ulkona syöminen eivät sovi yhteen, eivät sitten millään. On liikaa mekkalaa, lähinnä puhelimiinsa keskittyviä, lepsuja vanhempia, tahmaisia sormia, vaipanvaihtoja ruokapöydässä ja hippaleikkejä pitkin ravintolaa, tappeluja ranskalaisista ja Velhon vartaista, ylipäätään liikaa käytöstä, jonka seurauksena yhden jos toisenkin - tai vähintäänkin jonkun toimittaja-kirjailijan päässä kuumenee niin, että sekä keitot, perunat että salaatti alkavat kiehua pelkästä katseesta. Jostain syystä lapset ravintolassa on meille suomalaisille myös niin tulenarka aihe, että kunnon kohuun ei kummoisia tarvita: tasaisin väliajoin joku lapsiin ja ulkona syömiseen liittyvä, ihan pienikin, kommentti, blogiteksti tai Instagram-päivitys saa aikaan mylläkän, jossa mielensä pahoittaa aina vähintään joku. Hetkessä netin täyttävät taas ne ihmisten pahimmat ravintolakokemukset, parhaat kasvatusneuvot ja kärkkäimmät mielipiteet puolin ja toisin sekä ikuisuusdebatti siitä, onko lasten paikka ravintolassa vai ei - olipa senkertainen kohu sitten lähtenyt liikkeelle miten kaukaa siitä perinteisimmästä lapset ravintolassa -aiheesta tahansa.

Siksi, kaiken negatiivisuuden ja ainaisen eipäs-juupas-keskustelun sijaan sekä ottamatta kantaa yhtään mihinkään, blogissa jaetaan tänään


NELJÄ ERITYISEN HYVÄÄ RAVINTOLAKOKEMUSTA LASTEN KANSSA:


Jyväskylän Hanko Sushissa tarjoilija toi viisivuotiaalle tämän tilaaman kappamakilautasen ja kysyi sen jälkeen, satutaanko meillä katsomaan Oktonautteja. No, satuttiinhan meillä. "Sushikin on itse asiassa Oktonauttien ruokaa, sillä se on tehty merilevästä, ja Oktonautitkinhan syövät kelppiä", kertoo tarjoilija, jolla taisi itselläänkin olla lapsia. Vaikkei makilautaseen misokeittoa kuulunutkaan, sai viisivuotiaskin sellaisen maisteltavakseen - koska Oktonautit. Loppulounaan ajan meidän pöydässämme istui aika mairea ja tyytyväinen asiakas, joka edelleen muistaa mukavan tarjoilijan sekä sen yhden sushin pääraaka-aineista.


Passion foodin sunnuntaibrunssilla ohi kävellyt kokki huomasi, kuinka viisivuotiaan ilme muuttui couscoussalaatin ja grillatun kesäkurpitsan kohdalla, ja tarjoutui, täysin omasta aloitteestaan, paistamaan yhden ylimääräisen annoksen lihapullia, jotka tarjoiltiin poika R:lle pöytään. (Meitä mahdollisesti tarkkailleille tiedoksi, että lihapullien lisäksi viisivuotiaan lautaselle haettiin kyllä myös hedelmiä, kurkkua ja tomaattia, juustoa, karjalanpiirakkaa ja pastasalaattia.) Jälkiruuaksi kaikille ravintolan lapsiasiakkaille tarjoiltiin pöytiin myös jäätelöpuikot - eikä viisivuotiaan brunssista sillä kertaa edes peritty mitään. Jäi kiva, tervetullut olo, emmekä sen jälkeen olekaan syöneet brunssia missään muualla 


Revolutionissa tarjoilijalla oli isäinpäiväruuhkasta huolimatta aikaa pysähtyä näyttämään poika R:lle ja tämän kaverille, kuinka brunssin jälkiruokatarjottimelta napattuja vaahtokarkkeja saattoi varrastikkujen avulla paahtaa pöydissä olevissa kynttilöissä. Vaikka ravintola oli täynnä, ehti tarjoilija myös valvoa paahtamisen loppuun asti. Perheen pienimmälle järjestyi samaan aikaan syöttötuoli viereisestä kahvilasta, vaunuille löydettiin heti oma paikkansa ja seisovan pöydän ääreen mahtuivat niin isot kuin pienetkin.


Sohwilla tilaamaansa puolikasta bearnaisekana-annosta odotellessaan poika R innostui piirtelemään mukana olleille papereilleen kuvaa ravintolasta ja Food albumista. Kuvan valmistuttua se kiikutettiin yhdessä tarjoilijalle, joka kovasti kiitellen lupaasi laittaa sen keittiön seinälle. Kun jo olimme saaneet pääruuat eteemme, kävi sama tarjoilija vielä uudestaan kiittämässä kuvasta ja kehumassa taitelijanalkua, joka loppureissun notkuikin baaritiskillä tarinoimassa. Vaikka sinä iltana ravintolassa oli kyllä muitakin, oli tiskillä työskentelevillä tarjoilijoilla silti aikaa jutella myös lapsiasiakkaan kanssa. Kun nykyään kuljemme yläkaupungilla, muistaa poika R aina mainita, kuinka Sohwilla oli niin mukavia tyyppejä.



Missä te olette saaneet parhaat ravintolakokemuksenne lasten kanssa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti