sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Vankilapakoa, kuohuviiniä, suklaakakkua, ihania naisia ja yhdet yllätyssynttärit.


Yhden mun rakkaimman ystäväni kulunut vuosi on ollut aivan älyttömän raskas ja silti kaiken keskellä ystäväni, tuo supernainen, on pyörittänyt arkea kolmen pojan kanssa ja valmistunut vielä keväällä uuteen ammattiinkin. Samalla, koko vuoden, on minulla kuitenkin ollut tunne, että haluaisi olla enemmän tukena, olkapäänä, auttavana kätenä ja piristysruiskeena, kuin mitä omilta huoliltani ja kiireiltäni olen pystynyt. Pitäisi ehti nähdä vielä useammin, enemmän ajan kanssa tai vähintään päästä juttelemaan niin, ettei parin minuutin välein yksi viidestä pojasta huuda, että "katso, äiti!". Oikeastaan juuri siitä se ajatus yllätyssynttäreistä sitten lähti. Siksi nappasin eilen kainalooni tammikuussa Berliinistä tuomani kuoharipullon sekä toukokuisilta lastenjuhlilta kaappiin jääneet kertakäyttömukit: lauantaina kun meillä oli päivän ohjelmassa yhdet erityisen tarpeeseen tulleet yllätysjuhlat.

Pitkin kevättä sumplittiin aikatauluja, plärättiin kalentereita, heiteltiin ilmoille ideoita kivoista aktiviteeteista, suunniteltiin ja vähän jo panikoiduttiin, kun yhden pienen kortteliliigalaisen jalkapalloturnaus osui juuri sille meidän valitsemalle päivälle. Mutta niin vain meitä oli vuorotöistä, kesämenoista ja vauvoista huolimatta kolme ihanaa naista Espresso housen pöydässä hihkumassa "Yllätystä" ja "Hyvää synttärä", kun vein sinne mitään aavistamattoman päivänsankarin ihan vaan synttärikahveille. Suklaakakkukahvien jälkeen jatkettiin Way Outille pakenemaan edessä olevaa teloitusta, siitä Revolutioniin syömään ja loppuillaksi vielä terassille, laulamaan karaokea ja tanssimaan. Kun lopulta kipitin korkkareissa ja väsynein jaloin kotiin, oli aurinko jo kauan sitten noussut mutta silti oli niin lämmin, että ilman nahkatakkiakin olisi tarennut. Ihana kesä.

Voisi sanoa, että pieni irtiotto tuli päivänsankarille ihan tarpeeseen, mutta niin se tuli kyllä minullekin: ihan heti en nimittäin muista, milloin viimeksi olen viettänyt tuntikausia pelkässä tyttöporukassa, poksauttanut kesäillassa auki kuoharipullon tai edes syönyt ulkona ilman kiirettä ja vilkuilematta ollenkaan lastenlistaa tai syöttötuolia. Joskus toissa kesänä, varmaan. Puhumattakaan siitä, että ensimmäistä kertaa yli puoleentoista vuoteen myös nukuin tänä aamuna ihan niin pitkään, kuin halusin (kahdeksaan), ja sen jälkeen katselin vielä uusimman Skamin sängyssä loikoillen: perheen miehet kun matkustivat yllätyssynttärien ajaksi yhden yön reissulle mummolaan.

Joku viikko sitten törmäsin netissä lauseeseen, jonka mukaan ystävyys on kiinnostavampaa kuin parisuhderakkaus. Aika ihana oivallus muuten - ja ihan totta. Onhan mekin viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana selvitty jo aika monesta jutusta (eikä vähiten tuosta spagettiolkaintoppi ja kalastajanhattu -tyylistä).



Kuva otettu Tehosekoittimen keikkabussin edessä Suolahdessa kesäkuussa seitsemäntoista vuotta sitten, iltana jona hain muuten tuohon khakinvihreään kalastajanhattuuni vielä Tehosekoittimen Arskan nimmarin.
 

2 kommenttia:

  1. Nämä on juuri sellaisia ylläreitä,että muistaa varmasti vuosien päähänkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vitsi, ihanasta sanottu ja toivon mukaan onkin <3.

      Poista